Optimaalinen kesäsää

Makuasiat ovat makuasioita tai kun yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, mitäpä siinä kellään on nokan koputtamista, muusta kettuilusta puhumattakaan. Samansuuntaisia elementtejä löytyy myös sään ja sen ilmiöiden kokemisessa, sillä jos sääilmiöt ovat suhteellisia, niiden kokeminen on aina subjektiivista.

Siitä huolimatta, että tämän kirjoittaja on kuluneena kesänä nauttinut vallitsevista sääolosuhteista enemmän kuin moniin vuosiin, varsin monet valittavat ilmoista. Sitä tuskin kukaan ihmettelee, että maanviljelijät nurisevat, sen kun katsotaan kuuluvan heillä jopa toimenkuvaansa. Jos yksi maajussi tyytyväinen, yhdeksällä kymmenestä riittää huomautettavaa. Ja kun jopa kaupunkilaiselle on selvää, että maanviljelys vaatii joskus myös vettä, jopa siitä riittää sanomista. Vanha viisaus kun kertoo, että vasta sitten maanviljelijä on todella tyytyväinen sateen tuloon, kun se kastelee naapurin kuivat heinät.

Eivät viljelijät toki ainoa kansanosa ole, joita sääolosuhteet eivät koskaan tahdo suosia. Lomalaiset ovat toinen – yleensä aina tyytymätön – ryhmä, jolle yksikin sadepäivä tuntuu pilaavan koko viikkoja jatkuvan loman. Puhumattakaan, jos viileitä sadepäiviä mahtuu lomailua ”häiritsemään” useampia.

Johtunee Suomen synkistä syksyistä ja kohtalaisen pitkistä, ajoittain vieläpä runsaslumisista ja aika ajoin kylmistäkin talvista, että aurinkoista hellesäätä pidetään parhaana mahdollisena eli optimaalisena kesäsäänä. Jos lämpötila parhaana lomakautena alkaa laskea alle 20 celsiusasteen, etelänmatkojen järjestäjiltä aletaan tiedustella peruutusmatkoja. Luonnollisesti iällä on merkitystä ja vaikka lämmin yleensä on vain hyväksi vanhoille ja kalkkeutuneille luille, ikäihmiset tuntevat helteen usein huomattavan raskaana ja joskus suorastaan tuskallisena kokemuksena. Ajan kerrotaan kultaavan muistot, mutta uskokoon ken tahtoo, kesäisin 40 – 50 vuotta sitten vallitsevat lämpötilat – toisin kuin nykyisin – eivät koskaan tuntuneet tunkkaisilta eivätkä paahtavan tuskaisilta kokemuksilta.

Kuten alussa totesin, sääilmiöt, niiden tunteminen ja kokeminen kuuluvat subjektiivisten kokemusten piiriin. Enkä takuuvarmasti ala väittelemään siitä, kenen subjektiivinen kokemus on oikeampi kuin toisen. Mutta sanokoon kuka mitä tahansa – Piruparan omakohtaisesti koettuna – paras mahdollinen kesäsää vallitsee silloin, kun lämpömittarin lukemat liikkuvat 17 – 22 asteen tuntumassa, on puolipilvinen poutasää ja leppeät kesätuulet hiljalleen vilvoittavat ympäristöä ja kun heleät kesäsateet (jopa runsaat sellaiset) vielä muutaman päivän välein raikastavat ilmaa. Siinä sitä kesää on parhaimmillaan.