PIPOT JA ARVOVALTA

Olin melkoisesti hämmästynyt (jos nykyisin nyt mistään tarvitsee hämmästyä), kun jostain luin tai kuulin, että ajankohtaisin ongelma koulumaailmassa on se että pidetäänkö oppitunneilla (siis sisäti-loissa) pipoa päässä vai ei. On tietysti selvää, että kysymyksessä on jonkinlainen muoti – ilmiö. Kun ennen sitä pipoa ei laitettu päähän tulipalopakkasillakaan, niin nyt sitä sitten ei oteta päästä kirveelläkään. Kai siinä tulevaisuuden toivot taas kerran etsivät ns. rajojaan. Joko pyrkivät todista-maan, että opettajat eivät heille mitään voi tai uteliaina katsovat, mitä lääkkeitä opettajilla heidän suhteensa mahdollisesti saattaisi olla.
Näin sivustakatsojasta tuntuu, että ongelma johtuu normaaleista käytöstavoista ja opettajan aukto-riteetista tai tässä tapauksessa niiden puutteesta (mistäpä muusta). Olen selvillä, että opettajien kei-not torjua häiriköitä ovat varsin rajalliset. Arvovalta on otettu pois sekä yhteiskunnan antamilla määräyksillä, mutta luovuttamista on ollut myös vapaaehtoisesti. Samalla tavalla kuin monet van-hemmat vierastavat omaa vanhemman vastuutaan olemalla mieluimmin kaveri oman jälkikasvunsa kanssa, niin myös opettajat pyrkivät luomaan kaveri- tai ystävyyssuhteet omiin oppilaisiinsa. Psy-kologit väittävät, että näin parannetaan vuorovaikutussuhteita opettajien ja oppilaiden välillä. Ehkä näin on, en tiedä. Mutta sen tiedän, että vain harvalla opettajalla on sellaista karismaa oppilaisiinsa nähden, että kannattaisi hylätä niitä vähäisiäkin arvovallan välineiden rippeitä, joita yhteiskunta on opettajille jättänyt. Vaikka kaikki opettajat Suomessa saavat korkea-
kouluopetuksen on turha kuvitella, että kovinkaan moni heistä omaisi Koskelan (Tuntematon Soti-las
las) luontaista auktoriteettia, joka tietysti antaisi mahdollisuuden oppilaiden kanssa kaveeraamiseen.
Katsonkin, että hyvien tapojen (niihin kuuluu myös koulun säännöt) opettaminen ja niiden noudat-tamisen vaatiminen heti ala – asteen ensimmäiseltä luokalta asti on arvovallan kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Kaiken uhallakin kerron oman kokemukseni yli 40 vuoden takaa. Sain silloin kotimuistutuksen ja tunnin jälki – istuntoa. Syy: Opettajan sinuttelu. Nykyisin tuo ei olisi mahdollista. Vanhempien ih-misten teitittelystä on Suomessa luovuttu jo vuosikymmeniä sitten. Herää kysymys, meniköhän siinäkin yksi arvovallan kulmakivi, niin kuin lapsi pesuveden mukana ?