LAINSUOJATON JALANKULKIJA

Aina silloin tällöin saa lukea uutisen, jossa kerrotaan kuinka autoilija on törmännyt jalankulkijaan. Se saattaa tapahtua jopa suojatiellä, jonka nimensä mukaisesti pitäisi olla liikenneväylää ylittävän jalankulkijan erityistä suoja-aluetta. Usein törmäyksestä seuraa jalankulkija vammautuminen, mutta eivät kuolemaan johtaneet onnettomuudetkaan harvinaisia ole.
Harvinaisia kuitenkin ovat sellaiset kuoleman tuottajalle tuomitut rangaistukset, jotka vähimmäs-säkään määrin vastaisivat kansalaisten oikeustajua. Poikkeuksen tekevät tietenkin kuljettajat, jotka tekohetkellä ovat huumeissa tai humalassa. Se toki katsotaan niin raskauttavaksi asianhaaraksi, että sen nojalla voi ihan oikeitakin tuomioita julistaa.
Sen sijaan ylinopeudet sekä muut kaahailut, hurjastelut ja piittaamattomuus muista tien käyttäjistä lasketaan ilmeisesti lieventäviksi seikoiksi, koska rangaistukseen ne eivät vaikuta – ainakaan lisää-västi. Vai mitä on sanottava, kun kahden auton kilpa-ajon seurauksena toinen törmää lähes 100 km :n tuntinopeudella suojatiellä kulkeneeseen vanhukseen, aiheuttaen tämän kuoleman. Rangaistus on puolen vuoden ehdollinen tuomio ja kohtuulliset sakot (1200 €). Toki ajokortti meni kuivumaan puoleksitoista vuodeksi, mutta onko se nyt estänyt ketään hyppäämästä auton rattiin. Myös toinen ”kilpaveikoista” sai sakkoja ja muutaman kuukauden ajokiellon. Näin siis suojatiellä yliajetun van-huksen henki hinnoiteltiin tuomioistuimessa puolen vuoden ehdonalaisen arvoiseksi.
Varmaankaan kukaan ei riko lakia tai tee rikosta joutuakseen siitä kiinni. Se riski kuitenkin on aina olemassa, vaikka rikosten selvittämisprosentit eivät Suomessa päätä huimaakaan. Siksi joutuukin ihmettelemään, miksi suomalaisen ”alamaailman” välien selvittelyt usein tapahtuvat jossain hiekka-kuopalla niskaan ampumalla. Sellaisesta kun kiinni jäädessään joutuu kiven sisään moniksi vuosik-si. Paljon järkevämpää ja fiksumpaa olisi hoitaa homma autolla. Lopputulos ei ehkä olisi aivan yhtä varma, mutta seuraamuksissa toki on eroa, kun tappovälineenä käytetään suomalaista pyhää lehmää – autoa.