Prinsessahuumaa

Suunnilleen puolet suomalaisista sekoaa joka ikinen kerta, kun Ruotsin kruununprinsessa – tällä kertaa tuoreine prinssipuolisoineen – saapuu suomalaisten pällisteltäväksi.

Ilman sen virallisempia tutkimuksia, uskallan olettaa, että prinsessahuuma vaikuttaa nimenomaan naispuolisten kansalaisten mielenrauhaan. Syytä en tiedä, enkä lähde edes arvailemaan. Joka tapauksessa kruununprinsessan vierailua on hehkutettu jopa viikkoja ennen varsinaista vierailua. Lehdistä ainoastaan otsikoita seuraten, tämän kirjoittaja oletti, että vierailu olisi pian jo ohi. Kunnes selvisi, että se oli tätä kirjoitettaessa vasta alkamassa

Prinsessa Victoria, joka tuntuu olevan suomalaisten ikioma nimikkokuninkaallinen, paljastaa käynneillään aina sen, että Suomesta löytyy edelleen melkoinen määrä kuningasmielisyyttä. Ovatko rojalismin juuret lokakuussa 1918, kun Suomeen valittiin kuningasta saksanmaalta. Tuo Hessenin prinssi, nimeltään Friedrich Karl, joka oli Saksan keisari Vilhelm II:n lanko, olisi saanut suomalaiseksi kuningasnimekseen Väinö I. Kun tuo saksalainen prinssi oli syntynyt 1868, voidaan päätellä, että nyt – vuonna 2010 – meitä hallitsisi ilmeisesti Väinö IV. Kukin voi tykönään käyttää mielikuvitustaan ja leikitellä ajatuksella, minkälaista olisi elämä Suomen kuningaskunnassa, kuningas Väinön alamaisena.

No, tiedämme historiasta, kuinka suomalaisten kuningashaaveiden kävi. Jäljelle ovat jääneet ainoastaan unelmat prinsseistä ja prinsessoista, jotka jonkinasteisina korvikkeina konkretisoituvat naapurimaan kuninkaallisten ja erityisesti prinsessa Victorian vierailujen yhteydessä.

Suomalaiset rojalistit tuntuvat olevan kovasti täpinöissään, kun joku asioista perillä oleva taho kertoo, kuinka naapurimaan kruununprinsessa kaipaa vierailujaan Suomeen. Eikä haltioituneelle onnelle näytä olevan rajaa, kun paljastuu, että prinsessa Victoria on suuri Suomi-tietäjä ja on perehtynyt erityisesti ”Ruotsi-Suomen” historiaan.

Ruotsin kruununprinsessan vierailulla saattaa olla myös muuta, kuin prinsessahuumaan liittyvää merkitystä. Ehkä jopa joku – sanotaan nyt vaikkapa suomenkielisessä Lahdessa – tuli prinsessavierailun aikana ajatelleeksi, että siinä olisi ollut se yksi paikka, jossa ruotsinkielen osaamisesta olisi saattanut olla hyötyä. Siitäkin huolimatta, että Ruotsin suurlähetystö oli lehtitietojen mukaan antanut armollisesti luvan puhutella kruununprinsessaa ruotsinkielen sijasta myös englanniksi. Olisikin mielenkiintoista tietää, kuuluuko tällaisen luvan antaminen Ruotsin lähetystöjen tehtäviin kaikissa niissä maissa, missä kruununprinsessa vierailee, vai onko kysymys erityisestä ”suosionosoituksesta” entiselle alusmaalle.