Pyhäpoliisit

Onko paperi pyhää? Vai tulisiko se pyhyys sittenkin painomusteesta? Mene ja tiedä. Joka tapauksessa joukko kirkollista virkamieskuntaa eli papistoa provosoitui, kun provosoitiin ja vetäisi herneen nenään, kutsuen tapahtumaa jopa ”pyhäinhäväistykseksi”, kun Jari Tervo – viikon takaisessa Uutisvuoto-ohjelmassa – paiskasi Raamatun lattialle. Fundamentalistisimmat vertasivat tapahtumaa jopa Muhammedin pilapiirroksiin.

Tapahtuma alkoi kun Tervo otti kantaa Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan lukemalla, mainittua teosta lainaten – otteen Mooseksen kirjasta – jossa kehotetaan surmaamaan kaikki sunnuntaisin työtä tekevät. Jostain syystä papit, todellisina sunnuntaityöläisinä, assosioituivat Tervon mielikuviin, joka totesi, että jostainhan se on homma aloitettava ja paiskasi Raamatun lattialle.

Tämän kirjoittajalle kirjat ovat kirjoina jo sinänsä arvostuksen kohteita. Kansien sisällä on silti pääasiassa paperia ja painomustetta. On myös aivan sama onko kirjan nimi Raamattu tai Koraani, Marxin Pääoma tai Mein kampf. Kunnioitan kirjoja, mutta en kuitenkaan niitä palvo. Vuosien saatossa jopa Piruparan lähipiirissä olleet naiset ovat oppineen arvostamaan kirjoja siinä määrin, että ovat vaihtaneet kohti heitetyt nakkeluartikkelit joksikin muuksi. Eli ei kirjojen paiskiminen yleensäkään kovin fiksua ole, mutta ei kysymys nyt sentään mistään ”pyhäinhäväistyksestä” ole.

Luonnollisesti kirjoja on sisällöltään niin hyviä kuin huonoja. Ne ovat kuitenkin kaikki ihmisten kirjoittamia – myös Raamattu. Voi tietysti kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos Tervon nakkelun kohteena olisi ollut vaikkapa Marxin Pääoma tai Koraani, jotka molemmat ovat monille pyhääkin pyhempiä ja loukkaamattomampia opuksia. Olisivatko pappispiirit ja muut pyhäpoliisit olleet huolissaan loukattujen tunteista silloin, loukkaus ei kohdistunut heidän henkilökohtaisiin pyhyysnäkemyksiinsä. Vai olisiko suusta lipsahtanut vahingoniloinen nauruntirskahdus.

Kokemus on osoittanut, että asioilla on vähintään kaksi puolta. Myös Tervon kirjanheittelyssä voidaan nähdä toisenkinlainen kannanotto, kuin väitetty ”pyhäinhäväistys”. Paiskaamalla kirjan lattialle Tervo mitä selvimmin osoitti, mitä mieltä hän on kirjaimellisesti noudatettavaksi määrätyistä ohjeista, joilla – muiden muassa – kehotetaan tappamaan sunnuntaityöntekijät. Hänhän asettui suoraan pappien hengen puolustajaksi.

Suomi on vapaamielinen maa ja lakisääteisen uskonvapauden voimassa ollessa, jokainen saa Raamatun ohella uskoa niin Koraanin kuin Marxin pääomaankin tai halutessaan, vaikka kirveen silmään. Ja vaikka kirjojen paiskiminen ei kovin fiksua olekaan, lainvastaista se ei ole.