Välipäivät

Suoraan sanoen en tiedä, onko nimitys ”välipäivät” joulun ja uuden vuoden välisestä ajasta, virallinen nimi tuolle ajanjaksolle, vai onko kysymyksessä ainoastaan kansan suussa aikojen kuluessa muotoutunut määritelmä mainitulle vuodenvaihdetta edeltävälle ajalle. Erittäin yleisesti se kuitenkin on käytössä, eikä kenellekään liene epäselvää, mitä välipäivistä puhuttaessa tarkoitetaan.

Myös se on palstanpitäjälle jäänyt epäselväksi, onko välipäivät nimenä, omaperäisesti yhtä suomalainen ilmiö kuin vaikkapa välihousut. Tai vaikkapa Havukka-ahon ajattelijan aikoinaan pohtima välikäsi-ilmiö. Niin paljon asia ei kuitenkaan vaivaa, että alkaisin aiheeseen perehtyä ja sitä sen syvällisemmin tutkia. Silti – kun sattumalta sain tilaisuuden – kysäisin englantilaiselta vävypojaltani asiaa ja vastauksena sain, että ainakaan briteillä ei ole mitään erityisnimitystä näille nimenomaisille päiville.

Vuosittaiset välipäivät eivät ole veljiä keskenään. Tämänvuotista versiota pidetään, yleisesti ottaen, kaiketi kaikkein kehnoimpana mahdollisena. Kun jouluaatto ajoittuu viikonpäivistä lauantaille, työssä käyvillä joulunajasta vapaapäivinä saatu ylimääräinen hyöty rajoittuu yleensä ainoastaan yhteen ylimääräiseen vapaapäivään eli Tapaninpäivään. Paras vaihtoehto välipäivistä toteutuu niinä vuosina, kun jouluaatto ajallisesti sijoittuu keskiviikkopäivälle. Joustavasti, yhdessä työnantajan kanssa yhteistyössä toimien, työn raskaan raataja saattaa saada lähes kahden viikon yhtäjaksoisen joululoman, joka vuoden pimeimpänä aikana piristää ketä tahansa – ellei sitten satu potemaan työnarkomaniaa. Sellaisessa tapauksessa vieroitusoireet jo tuonakin aikana voivat äityä todella pahaksi.

Tällaisilla kehnosti sijoittuvilla välipäivillä kuin tänä jouluna, on taipumus näkyä myös liikennevahinkotilastoissa. Kun monien joulunviettoon kuuluvat matkat maaseudulle ja kun tuo, parhaimmillaan lähes parin viikon joulunvietto, on mahdutettava aikaan, joka on ainoastaan pidennetyn viikonlopun mittainen, kaikkiin toimiin ja toimintoihin tulee kiireen maku. Silloin, hyvin usein jo menoliikenteessä, kaasujalka alkaa painaa, kun joulua pitää – lyhyen käytettävissä olevan ajan vuoksi – päästä viettämään mahdollisimman nopeasti.

Paluuliikenteen ongelmat johtuvat usein lyhyen joululoman aiheuttamasta stressistä. Joulunaika on kulunut yhdestä hoppuisesta kiireestä toiseen. Aikaa lepoon ei ole ollut ja monelle irtautuminen työasioista ei joulunajan pidennetyn viikonlopunkaan aikana ole onnistunut. Ja kun paluuliikenteessä ajatukset askartelevat jo välipäivinä edessä olevissa, ehkä kiireisissäkin työympyröissä, olosuhteet liikenneonnettomuuksien, jopa kohtalokkaille toteutumisille, kasvavat melkoisesti.