Yleistä sivistystä

Sana yleissivistys putkahtelee erilaisissa keskusteluissa esiin tuon tuostakin. Professori ja filosofian tohtori Matti Klinge kertoi äskettäin Ilta-Sanomissa olevansa huolissaan ”yleissivistyksestä”, kun häneltä kysyttiin mielipidettä lukio-opetuksen uudistamissuunnitelmista. Professorin mielipiteeseen on helppo yhtyä, sillä tarkoitettiinpa sanalla yleissivistys – erilaisissa tilanteissa – mitä tahansa, lukio-opetuksen sisältöä se nimenomaan on sopinut kuvaamaan. Toki muitakin näkemyksiä lienee. Sen osoittaa jo erimielisyys, jonka lukio-opetuksen uudistamista pohtineen työryhmän esityksestä on havaittavissa.

Puuttumatta tässä yhteydessä sen yksityiskohtaisemmin lukio-opetukseen tai sen muutoksia suunnittelevan työtyhmän esityksiin, aloin miettiä mitä sanalla yleissivistys oikein tarkoitetaan. Ensimmäisinä tulivat mieleen sanat kasvatus, koulutus ja elämänkokemus. Toisin sanoen yleissivistyksellä tarkoitettaneen sellaista tietojen ja taitojen hallintaa ja osaamista, jotka jokaisen tulisi taitaa, kyetäkseen elämään, toimimaan ja vaikuttamaan ympäröivässä yhteiskunnassa. Käytännössä tällä ei tarkoiteta mitään tiettyä oppimäärää vaan jonkinlaista ihannetta, esikuvaa tai mallia, jota kohti kukin pyrkii. Eli hieman yksinkertaistettuna, mitä enemmän ja mitä useimmista asioista ihminen tietää ja on selvillä, olematta silti minkään alan varsinainen asiantuntija, sitä suurempi on hänen yleissivistyksensä.

Usein puhutaan myös asioista, joiden tietämisen väitetään kuuluvan yleissivistykseen. Tästä lienee sen verran monenlaisia näkemyksiä, että palstanpitäjällä ei ole kanttia ruveta aiheeseen sen enempää ottamaan kantaa. Jonkinlaisen lähtökohdan yleissivistyksen tasoista saanee kuitenkin siitä, jos lähtee katsomaan tai jopa vertailemaan, minkälaisia asioita peruskoulun käyneen tai lukio-opinnot suorittaneen oletetaan tietävän ja hallitsevan. Nämä kaksi tasoa kun kuitenkin ovat ne lähtöpisteet, joista suomalaiset – kotikasvatuksen ohella – saavat ne valmiudet ja ”peruspääoman”, etenkin yleissivistyksen osalta, joilla eteenpäin ponnistellaan.

Yleissivistys täytyy myös erottaa erityisalojen tuntemuksesta ja ammattiosaamisesta. Heikohkon yleissivistyksen omaava saattaa olla hyvinkin pätevä jollain eritysalalla eli tarina korkeasti oppineesta professorista, jolta ei onnistunut kananmunan keittäminen, voi tässä valossa olla jopa tosi. Tietysti yleissivistyksen ylläpitäminen ja lisääminen edellyttävät, että ihminen on kiinnostunut erilaisista asioista eivätkä pelkät kouluopit riitä tiedon portailla ja yleissivistyksen rapuilla kuin alimmille askelmille. Vanha slogan: Mitä enemmän tietää, sitä paremmin huomaa, kuinka paljon enemmän vielä pitäisi tietää, auttaa yleissivistyksen ylläpitämisessä ja lisäämisessä.