Karkurit 3

Kun kahden kotoa karkaajan matka jatkui Porista kohti Haapamäkeä, luonto otti sille kuuluvat veronsa. Toisin sanoen kumpikin ystävyksistä oli niin uupunut päivän kestäneestä kävelystä pitkin Porin katuja, että uni yllätti.

Herätys olikin sitten hieman kolkonoloinen, kun konduktöörin seurassa kaksi virkapukuista poliisia herätteli karkureita. Ja mikä siinä auttoi, noutajien mukaan oli lähdettävä. Sanomattakin oli selvää, että poliisilaitokselle oltiin matkalla. Emme pyrkineet esittämään mitään kovaa no comment – linjaa, vaan tunnustimme auliisti olevamme karkumatkalla. Taisivatpa poliisi tarjota iltateetäkin, ennen kuin meidät – 13 – 14 -vuotiaat karkurit – passitettiin putkatiloihin yön viettoon. Todettakoon, että ei meitä sentään juoppoputkaan sijoitettu, vaan elelimme ”herroiksi” pahnattomassa pidätyssellissä.

No, herroiksi elely saattaa sisältää hieman sarkasmia, kun ainoat vaihtelut yksitoikkoisuuteen olivat tarjotut ateriat ja ilmeiseksi viihdykkeeksi tarkoitetut ikivanhat aikakausilehdet, joista – ties kuin monet rikollispolvet – olivat repineet itselleen ajankulua. Sillä tunnustettava on, että hieman pitkäksi aika tahtoi käydä, kun putkareissumme kotoa karkaamisen päätteeksi jatkui runsaat kolme vuorokautta. Se näet ole se aika, joka kesti matkarahojen lähettämiseksi tuohon maailmanaikaan kotoa Vaasasta Haapamäen poliisille. Sillä matkarahat piti olla valmiina, ennen kuin karkulaiset passitettiin kotiin. Ilmeisesti olimme tehneet jopa myönteisen vaikutuksen, kun meidät lähetettiin kotimatkalle ilman saattajaa.

50 vuotta on tietenkin pitkä aika ja ajat muuttuvat. Tapasin isäni (88 v.) tässä pari viikkoa sitten ja muistelimme tapahtumaa. Mitään katoamisilmoitusta meistä karkureista ei ollut tehty. Ja vaikka karkureina olimme kahteenkin kertaan poliisin kanssa tekemisissä ja vietimme runsaat kolme vuorokautta putkassa, sosiaaliviranomaisille asiasta ei ilmeisesti ilmoitettu tai ainakaan se ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä.

Toisaalta, tänään poliisit tuskin uskoisivat selityksiä nykyaikaisista opetusmetodeista, joiden tarkoitus on opettaa koululaisille maailmalla kulkemisen taitoja. Sen sijaan kotoa karkailevat hunsvotit passitettaisiin saattajien kera takaisin kotiin ja asianomaisten matkarahojen lisäksi, myös saattajien matkakustannukset perittäisiin karkulaisten vanhemmilta. Todennäköisesti edessä olisi myös huostaanotto tai ainakin sellaisen mahdollisuus.

Myös se, että poliisi laittaisi vuonna 2010 13–14-vuotiaita poikia yli kolmeksi vuorokaudeksi putkaan pidätysselliin, tekisi noista poliiseista mitä ilmeisimmin entisiä poliiseja. Valitettavasti.

Sillä vaikka aika kultaa muistot, hetkeäkään en ole katunut kotoa karkaamistani vuonna 1961. Nuorena on hankttava kokemuksia, että on mitä vanhana muistelee.