Saunoen

Olen saunaihmisiä. Niin kauan kuin muistikuvia taaksepäin riittää, sauna on kuulunut olennaisena osana vähintään viikko-ohjelmaan, mutta ajoittain jopa jokapäiväiseen päiväjärjestykseen. Noin viiteentoista ikävuoteen asti, saunakokemukseni muodostuivat pääsääntöisesti yleisistä saunoista, joita syntymäkotikaupungissani Vaasassa oli aikoinaan lukuisia. Vaikka Junnu Vainio muistelee laulussaan, että yleisen saunan miesten puolella puheenaiheet liittyivät pääasiassa naisiin, itse muistelen, että kyllä 1950-luvulla sotajutut ja niihin liittyvät muistelot olivat aika tavalla pinnalla. Etenkin siinä vaiheessa, kun sodan käyneet miehet olivat suorittaneet, monille saunarituaaliin ehdottomasti kuuluva lauantaipullon korkkaamisen, jonka seurauksena kielenkantimet saivat tarvittavaa, tarinat irrottavaa voitelua. Jos uimahallien saunat jätetään huomioimatta, muistelen käyneeni viimeisen kerran niin sanotussa perinteisessä yleisessä saunassa joskus 1970-luvulla.

  Kokemuksia saunoista – niin hyvistä kuin huonoistakin – on vuosien saatossa kerääntynyt runsaasti. On savusaunaa, turkkilaista saunaa, telttasaunaa, mökkisaunaa ja monenlaista edustussaunaa. Elämänkoulu maailmalla on opettanut myös sen, että saunan oven takaa saattaa löytyä myös muita, kuin pelkkiä kylpemiseen liittyviä palveluita.

  Vaikka sauna kuuluu suomalaisuuteen ja me niin kovin mielellämme haluaisimme uskoa, että sauna ja saunomiskulttuuri on sitä kaikkein aidointa suomalaisuutta, on voitu todistaa, että saunoja ja sen erilaisia esiasteita on ollut ympäri Euraasiaa kaikkialla, missä lisälämpöä – vaikkapa kylminä talviöinä – on tarvittu.   

  Suomalainenhan kehittelee saunan kutakuinkin minkälaisista tykötarpeista hyvänsä, jos joutuu pysähtymään paikalleen niin pitkäksi aikaa, että se edellyttää saunapäivää. Jonkinlaisiksi korvikesaunoiksi voitiin kutsua myös niitä ”stimmikaappeja”, joita oli vanhoissa suomalaisissa höyrylaivoissa. Ne muistuttivatkin enemmän turkkilaista saunaa. Niissä tulikuumaa höyryä päästettiin suoraa höyryputkesta – yleensä vesiämpärin kautta – pieneen huonetilaan, jolloin kuuma, läpinäkymätön höyry täytti huoneen ja kuumuus antoi jonkinlaisen, saunaa muistuttavan elämyksen. Vaikka kokemus oli kaukana ”oikeasta” saunomiselämyksestä, voin vakuuttaa, että muistutti se kuitenkin huomattavasti enemmän saunaa, kuin ruotsalainen versio saunasta. Heidän sähkösaunassaan toki on kiuas ja siihen kuuluvat vastukset, mutta kivet puuttuvat ja jos jossain on ymmärretty, että kivet kuuluvat kiukaaseen, löylyn heittäminen on kuitenkin ehdottomasti kielletty. Eli on sauna, ainakin tässä vertailussa, huomattavasti suomalaisempi ilmiö.