Vielä kerran

Siitä huolimatta, että kirjoitan tätä tekstiä Suomessa, syntymäkotikaupunkini Vaasan kunniakkaassa ja historiallisessa kaupunginosassa Palosaarella, palaan vielä hetkeksi brittiläiseen tapakulttuuriin.

Yksi ehkä silmiinpistävimmistä ja samalla mahdollisesti myös ärsyttävimmistä brittitavoista ovat – ainakin suomalaismittapuun mukaan – korostetun kohteliaat käytöstavat, jotka ainakin alkuun saattavat vaikuttaa enemmän hienostelulta kuin hienostuneelta. Ja vaikka englantilainen kohteliaisuus saattaa suorastaan ärsyttää siihen tottumatonta, hyvillä käytöstavoilla on puolensa myös silloin, kun on julkituotava epämieluisia asioita,

Tilanteessa, jossa joku harrastaa etuilua, vaikkapa suomalaisessa taksi- tai nakkikioskijonossa ja joka tilanne joskus tai jopa varsin usein, saattaa johtaa nokan koputteluksi ihan kirjaimellisesti hoidetaan Britanniassa tyylikkään sarkastisesti. Siinä jonossa ohitettava antaa vapaaehtoisesti tilaa etuilijalle toteamalla vaikkapa, että kaikin mokomin, olkaa hyvä. Jos etuilija itse on britti, hän todennäköisesti havaitsee kohteliaaseen käytökseen sisällytetyn, peitellyn sarkastisen piikin ja jopa nolostua. Suomalainen reaktio ei välttämättä ole yhtä selvästi ennakoitavissa. Suomessa jonottamisen periaatteet ja omasta jonotuspaikasta kiinnipitäminen kynsin ja hampain kuuluu siinä määrin tiukasti meikäläisen tapakulttuurin piiriin, että vapaaehtoinen jonotuspaikan suominen vieraalle aiheuttaa ainakin hämmennystä. Eikä sekään ole poissuljettu, että homma menee suomalais(t)en toimesta joka tapauksessa käsirysyksi. Eihän kukaan luovuta vapaaehtoisesti omaa jonotuspaikkaansa kenellekään – ainakaan vieraalle, joten tilanteeseen täytyy sisältyä vähintään jotain arveluttavaa. Paras siis vaan vetää kuonoon – jos ei muuta – niin ainakin varmuuden vuoksi.

Eräs vanha – nyt mitä ilmeisimmin jo edesmennyt matruusi – jonka kanssa nuorena miehenä seilasin samassa laivassa, opetti tämän kirjoittajalle käytännön kielitaitoa kertomalla, että kolme ensimmäistä ja samalla myös tärkeintä sanaa, joita jokainen englannin kielessä tarvitsee ja jotka on opeteltava ensimmäisenä, ovat please, sorry, ja tahank you.

Nykyisin ihmisten kielitaito on jo lähtökohdiltaan huomattavasti paremmalla tasolla kuin Piruparalla nykyisin, saati 16-vuotiaana, 47 vuotta sitten, lähtiessään tutustumaan eri maiden tapoihin maailmalle. Mutta noiden kolmen sana merkityksen korostamista ei kannata edelleenkään väheksyä. Niiden käyttö kannatta omaksua, niin olennaisena osana ne kuuluvat brittiläiseen kielen käyttöön ja tapakulttuuriin.