Loman jatkuessa

Kun alkuviikosta kirjoitin maan tavoista Britanniassa, yksi ehkä oleellisimmista britti-ilmiöistä, tai sanottaisiinko brittiläiseen kulttuuriin kuuluvista tavoista, jäi mainitsematta. Se ei sinänsä edellytä maan tapojen, sen erityisempää hallintaa, sillä sopeutuminen varmasti onnistuu, ellei ole absolutisti. Kysymys on tietenkin englantilaisesta pubista. Ja vaikka vanha väite, että Englannista löytyisi pub joka korttelista tai ainakin jokaisesta lähiöstä, ei kaikilta osin pidä täysin paikkansa, kyllä pubeja silti Britanniaan mahtuu. Englantilaiset pubit ovat tietysti jo itsessään suorastaan käsite. Samalla tavoin, kuin vaikkapa ranskalaiset kahvilat tai espanjalaiset härkätaistelut kuuluvat noiden maiden imagoon. Ja nimenomaan pubeista puhuttaessa, muistan joskus sanotun, että niissä kysymys ei niinkään olisi varsinaisesta ravintolasta, kuin asiakkaiden ja lähiseudun asukkaiden olohuoneesta. Brittiläinen pubi-traditio on satoja vuosia vanha. Suomeen se apinoitiin täältä kaiketi joskus 1960-luvulla. Mikäli muistan oikein, niin Tampereella oli Suomen ensimmäinen pubiksi kutsuttu ravintola. Jostain syystä mainittua olohuonetunnelmaa ei näissä suomalaisissa pubi-kopioissa ole useinkaan tavoitettu.

Tuohon olohuone-käsitteeseen sopii myös se, että monen brittiläisen perheen – ellei nyt suoranaisiin traditioihin – niin ainakin aika ajoin toistuviin, jonkinlaisiin tapoihin kuitenkin, kuuluu niin kutsuttu pubilounas. Kuluneen viikon aikana, myös Piruparkaa vietiin pariinkin otteeseen pubi-lounaalle. Ja täytyy myöntää, että ainakin tämä, sukulaisteni lähiö- tai korttelipubi, joka sijaitsee aivan Cam-joen rantatöyräällä, oli viehättävä paikka. Ja siellä terassilla, jokimaisemaa katsellen olisi istuskellut pidempäänkin.

Hieman murheissani joudun kuitenkin toteamaan, että ainakin toistaiseksi ainoa brittiläiskansallinen maan tapa, josta tämän kirjoittaja joutui tämänkertaisen Englannin matkansa aikana luopumaan – niin raskaalta ja ikävältä kuin se tuntuukin – on ollut englantilaisen oluen nauttimisesta luopuminen. Piruparan kihdin runtelema keho, kun ei tuota, yhtä maailman parhaista nautintoaineista, enää nykyisellään oikein siedä.

Muuten Suomen helteitä pakoon lähteminen näyttä onnistuneen kohtalaisen hyvin. Vaikka lämmintä riittää toki täälläkin, lämpö ei tunnu samalla tavalla ahdistavalta paahteelta, kuin mitä tämänkertainen Suomen kesä – ainakin heinäkuun loppupuolelle asti – on ollut.

Kaiken kaikkiaan, tämänkertainen matka Britanniaan on onnistunut ja ennen kaikkea siksi, että lastenlasten tapaaminen ”livenä” pelkän skypen välittämän kuvan ja äänen sijaan, on jo sellaisenaan ollut reissun arvoista.