ERÄS JOULUMUISTO

Joulu on perhejuhla. Muutaman ensimmäinen joulun häipyminen muistikuvista kuuluu asiaan, mutta muuten joulut perhepiirissä ovat usein sen verran samankaltaisia, että aina ei ole helppo erottaa yhtä joulua toisesta. Kymmenkunta työn merkeissä vietettyä jouluaattoa oman kokemuksen piiriin mahtuu, mutta perheympyröissä Piruparankin joulut ovat pääsääntöisesti vietetty. Perheeksi kutsutut ihmiset ja ympäristö ovat toki vaihdelleet. Jonkin verran työtä sivuaa myös tarina lähes neljänkymmenen vuoden takaa, joka usein joulun tienoilla tulee mieleen.
Koska 1960-luvulla laivojen satamassa oloajat olivat huomattavasti pidempiä kuin nykyisin, se saattoi joskus koetella tosimiestenkin fysiikkaa. Ahvenanmaalaisen varustamon Lundqvist Rederin s/s Rhys oli vienyt selluloosalastin Raumalta Englantiin. Lastin purkaminen kesti tuolloin lähes viikon. Vaikka Englanti ei olekaan tunnettu yöelämästään aluksen eräs matruusi (kutsuttakoon häntä vaikka Jaskaksi) otti kaiken irti siitäkin vähästä, mitä Britannian öillä oli hänelle tarjota.
Kun matka takaisin Suomeen alkoi, laivalla laskeskeltiin, että hyvän sään vallitessa saavuttaisiin Hankoon juuri jouluksi. Jaska oli juhlinnan jälkimainingeissa sitä mieltä, että nyt hänen seilaamisensa on seilattu ja seuraavan ”jobin” hän ottaisi laivaan, jossa on kivinen korsteeni ja mutsi puosuna.
Kutakuinkin koko aluksen henkilökunta oli jälkikäteen sitä mieltä, että tapahtumien kulku oli seurausta, ei niinkään juhlinnan seurauksista, kuin sen äkkinäisestä lopettamisesta. Oli miten oli, parin päivän kuluttua koettu englantilainen yöelämä alkoi koetella fysiikan ohella myös Jaskan henkistä kuntoa. Kenelläkään ei tuohon aikaan ollut tietoa, koulutuksesta puhumattakaan, mitä tuollaisessa tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Ainoa, merimiesjärjen sanelema toimi oli, että aina oli joku, joka katsoi Jaskan perään, ettei hän päässyt tekemään mitään itselleen. Tehtävä ei ollut helppo tilanteessa, jossa joka puolella ympärillä velloi harmaa Pohjanmeri. Päivällä valoisana aikana, kun seuraavia silmäpareja oli enemmän, silmälläpito vielä onnistui, mutta kun tuli yö ja tehtävä oli annettu vahdissa olevalle puolimatruusille, Jaska pääsi livahtamaan hänen silmistään. Hetken etsittyään puolimatruusi teki ilmoituksen ja koko aluksen henkilökunta herätettiin etsintätoimiin. Samalla tehtiin ilmoitus myös muille alueella liikkuville aluksille mereen pudonneesta miehestä. Etsintöjä jatkettiin usean tunnin ajan. Joulukuinen Pohjanmeri on kuitenkin kylmä elementti pysytellä hengissä kovin pitkää aikaa, joten etsinnät lopetettiin. Meri oli ottanut omansa. Jouluksi kuitenkin ehdittiin Hankoon ja kuten arvata saattaa sitä vietettiin melko ankeissa tunnelmissa.
Hieman surullisesta tarinasta huolimatta Piruparka toivottaa lukijoilleen Rauhallista Joulua.