OTTO-VIIKKO

Meneillään on Otto-viikko. Asiaan perehtymättömille ja siitä mitään entuudestaan tietämättömille kerrottakoon, että Otto-viikko on vuosittain toistuva tapahtuma, joka säännöllisesti alkaa Oton päivänä 17. huhtikuuta ja päättyy viikkoa myöhemmin Yrjön päivänä, siis saman kuun 23. päivä.
Otto-viikon ohjelmallinen sisältö on hyvin vapaamuotoinen ja osallistujiensa näköinen. Nimensä mukaisesti viikon toiminnallisen pääsisällön muodostaa Otto eli ottaminen. ”Otetaan taas”, lienee Otto-viikolla useimmin toistettu lausahdus. Se, mitä kukin Otto-viikolla ottaa, perustuu jokaisen ottajan omille mieltymyksille. Sanomattakin lienee kuitenkin selvää, että kysymyksessä ovat nestepitoiset otettavat. Otetaanko Otto-viikon antimet hienostuneesti lasista vai reilusti suoraan pullon suusta lienee maku- tai ainakin tapakysymys. Pääasia kuitenkin on, että otetut aineet ovat sisällöltään prosentteja. Sillä, kuinka suuria prosenttimäärät otettujen aineiden osalta ovat, ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Pyrkimys kuitenkin on, että ottamisen jälkeen prosentit muuttuva promilleiksi, jolloin ottamisen tarkoitus ja päämäärä tulee saavutettua. Mikäli Otto-viikon kestäessä on mahdolli-suus saunomiseen, sitä kannattaa yleensä hyödyntää. Sen lisäksi, että hyvät löylyt luovat ja ylläpitävät tunnelmaa, Otto-viikon aikainen saunominen saattaa helpottaa Yrjön päivänä odotettavissa olevaa henkistä, mutta eritoten fyysistä puhdistautumisrituaalia. Otolle omistettu viikko sisältää yleensä muutenkin siis veljellistä yhdessäoloa, laulun loilotusta, hilpeän hiprakan mukanaan tuomia viihdyttäviä, ehkä jopa viisaiksi koettuja keskusteluja. Änkyräkännissä örveltäminen ei kuulu Otto-viikon olennaisimpiin ohjelmamuotoihin, mutta jos joku mainitun olotilan omakseen kokee ja tilassaan viihtyy, se hänelle Otto-viikolla toki suotakoon.
Nykyisten tasa-arvovaatimusten aikakaudella jonkinasteinen sisaruksellisuuskin näyttäisi olevan tuppautumassa kuvioihin. Kehityksen kehittymisen ylivoima on valtaisa ja siitä johtunee, että yhä useimmin myös naiset mielellään osallistuvat täysimääräisesti Otto-viikon otto-tapahtumiin ja aktiviteetteihin. Perinteisistä Otto-viikon happeningeista naiset kuitenkin ovat pysytelleet sivussa tai ainakin taustalla. Sen sijaan Otto-viikon loppupuolella ja varsinkin sen päättyessä Yrjön päivänä, naisten rooli ihan perinteisesti on korostunut. Silloin rankan viikon veljellisesti toverillista yhdessäoloa viettäneet raavaat miehet kaipaavat usein hellää hoivaa ja ymmärtäväistä asennoitumista kauniimman sukupuolen edustajilta. Tätä ei aina ymmärretä naisasianaisellisten ajatusten kyllästämässä maailmassa. Onneksi kuitenkin valtaosa vaimoväestä on ymmärtäväisiä ja auttelevat parhaansa mukaan Yrjön päivän, usein ”ylitsevuotavissakin”, ongelmissa. Kiitos siitä.