ARMOLLISET ARMAHTAJAT

Työttömyydestä ja sen poistamisesta on tässä tasavallassa jauhettu 1990-luvun alusta lähtien eli reilusti yli kymmenen vuotta. Syyksi jauhojen vähäisyyteen on epäilty aika ajoin myllärin ammattitaitoa ja joskus myllynkivien heikkoa tasoa, mutta loppujen lopuksi suurimmaksi syylliseksi on kuitenkin tuomittu jauhettavien jyvien huono laatu eli kelvottomat työnhakijat. Miljardeja on palanut savuna ilmaan, kun työministeriössä on puuhasteltu puuhasteltavaa työttömille työnhakijoille. Puuhastelun tarkoituskaan ei liene ollut työttömän työllistyminen tai tuottavaan työhön osallistuminen, vaan pyrkimyksenä on ollut ainoastaan osoittaa, että mitään mikä liittyy taloudelliseen toimeentuloon ei ole mahdollista saada vastineetta. Periaate on tietenkin oikea, työministeriön nimi vaan on väärä tai vähintäänkin harhaanjohtava.
Ehkäpä työministeriössä on koettu turhautuneisuutta edellä mainittujen puuhastelujen parissa. Mene ja tiedä. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että siellä on päätetty ottaa itselleen todella iso rooli työttömyyden hävittämiseksi Suomesta. Yllemerkityn tietämys armosta ja armahtamisesta on rajallista. Jotenkin se kuitenkin assosioituu sellaiselle henkimaailman tasolle, jonne Piruparalla ei taida olla asiaa. Maallisimmillaankin sana armahtaminen liittyy tasavallan presidenttiin, jolla on mahdollisuus armahtaa oikeudessa tuomittuja kansalaisia. Puuhastelun sijasta työministeriössä on nyt päätetty ottaa taivaalliset työkalut käyttöön ja ruveta jakamaan armoa pitkäaikaistyöttömille.
Armahduksen eli eläkkeelle pääsyn ehtona on mainittu 1990-luvun alussa alkanut työttömyys. Se ei kuitenkaan taida yksin riittää ja monia muitakin ehtoja tulee täyttää, vaikka tietääkseni elinkautisen tuomion saanut moninkertainen murhamies voi anoa tasavallan presidentiltä armahdusta lusittuaan 12 vuotta tuomiostaan.
On selvää, että kärsittyään koko laman jälkeisen ajan työttömyyden kurimusta, jokaiselle pitkäaikaistyöttömälle olisi helpotus siirtyä eläkkeelle, joka ainakin jossain määrin olisi pitkäaikaista työttömyyttä kunniallisempi olotila. Tuntuu kuitenkin todella ilkeältä, että yhteiskunnan täytyy edelleen nöyryyttää huono-osaisimpia jäseniän, puhumalla työttömien armahtamisesta aivan kuin nämä olisivat suuriakin rikollisia.