DEMOKRATIAN EVÄÄT

Demokratian on väitetty olevan kriisissä. Äänestysprosentit laskevat, kun yhä suurempi osa kansalaisista ei koe saavansa vastinetta antamalleen äänelle. Nekin, jotka äänestämässä käyvät, tekevät sen velvollisuudentunnosta, koska ovat tottuneet äänestämällä täyttämään kansalaisvelvollisuutensa. Nuorten äänestysinnottomuus on ollut huolenaiheena jo vuosia ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Näin kunnallisvaalivuonna on tutkittu myös sitä, että kaikkien kunnanvaltuustojen ja -hallitusten jäsenistä neljännes, on kuntien palkkalistoilla ja naisvaltuutetuista kunta-alalla työskentelee yli 40 prosenttia.
Sanasta politiikka ja kaikesta siihen liittyvästä moni saa näppylöitä. Mutta jos tarkastellaan politiikan ohella sellaisia ”vanhoja” ja perinteisiä kansalaisyhteisöjä, kuten kirkko tai vaikkapa ammattiyhdistysliike – joihin ihmiset ovat kautta aikojen kuuluneet – suuntaus on niistäkin, mieluimmin ulos-, kuin sisäänpäin.
On tietenkin selvää, että demokratiasta tulee itsensä irvikuva, jos päätöksentekijöitä on valitsemassa yhä pienenevä joukko kansalaisia. Toisaalta näyttää vahvasti siltä, että kaiken aikaa kasvaa se joukko, joka kokee demokratian toimivaksi ainoastaan silloin, kun tehdyt päätökset ovat oman mielen ja omien näkemysten mukaisia. ”Kaikki mulle heti” – mentaliteetilla varustettu ihminen turhautuu, kun pääsee vaikuttamaan asioihin parhaimmillaankin ”vain” neljän vuoden välein. Ja jos tehdyt päätöksetkin ovat vielä – sanonko mistä – niin onhan siinä demokratian kanssa kestämistä..
Yksi demokratian eväitä nakertava tekijä on tietämättömyys. Muistelen hiljattain lukeneeni eräästä helsinkiläisten keskuudessa tehdystä tutkimuksesta, jonka tulos kertoi, että vain kolmannes pääkaupunkilaisista tiesi, miten voi vaikuttaa kaupungin päätöksentekoon. Puolta pienempi oli se joukko, joka tiesi kaupungin kolme suurinta puoluetta, puhumattakaan siitä, muutaman ihmisen joukosta, joka valokuvasta tunnisti kaupunginhallituksen puheenjohtajan.
Demokraattisia päätöksiä vääränä pitävät – niistä mitään tietämättömät ja niiden hitauteen turhautuneet – saattavat turvautua moninaisiin kansalaisaktiviteetteihin tai -tottelemattomuuksiin. Mitättömimmillään ne ilmenevät erilaisten nimilistojen keruuna ja pahimmillaan saattavat hipoa jopa rikollisuutta.
Eletään siis kunnallisvaalivuotta ja kaikki puolueet ovat innokkaina etsimässä uutta, tuoretta ainesta kunnallisvaaliehdokkaiksi. Nyt kaikilla, vääriin päätöksiin turhautuneilla ja muilla demokratian eväisiin kyllästyneillä, on tilaisuus ilmoittautua ehdokkaaksi ja lähteä tekemään sellaisia päätöksiä, jotka miellyttävät.