Ei kesää, eikä talvea

Otsikon on tarkoitus ilmaista, että tasavallan eduskunnan viime viikolla kansalaisaloitteen pohjalta hyväksymä lakiesitys sukupuolineutraaleista avioliitoista, ei tule tämän kirjoittajan elämään vaikuttamaan sen enempää kesää kuin talveakaan. Otsikko olisi ollut sama, vaikka eduskunta olisi jättänyt lakiesityksen hyväksymättäkin. Kyseinen aihe on mediassa toki saanut palstatilaa enemmän kun sen vaikutuspiirissä olevien ihmisten lukumäärä kohtuudella edellyttäisi, mutta siinä lienee syynä lakiesityksen tiimoilla hyvin voimakkaana vaikuttanut tasa-arvo argumentti. En toki minäkään tasa-arvoa sinänsä vastusta, mutta sillä sektorilla olisi sen verran paljon lakialoitteen arvoista korjattavaa, että homoliittojen salliminen on pisara siinä epätasa-arvoisuuden meressä, jotka Suomessakin edellyttäisivät korjaamista.

En kadehdi kansanedustajia. Vaikka oma henkilökohtainen kantani mainittuun asiaan on kielteinen (eikä missään tapauksessa uskonnollisista syistä), en ole varma, kuinka kansanedustajan tuolilla istuessani olisin äänestänyt. Vaikkapa naisten ja miesten samapalkkaisuudesta esitetty, tasa-arvoisuutta korjaava lakiehdotus olisi ollut todennäköisesti helpompi hyväksyä. Koskisihan se kuitenkin huomattavasti suurempaa ihmisjoukkoa.

Myönnän, että en ole oikein ymmärtänyt samaa sukupuolta olevien ihmisten valtavaa tarvetta päästä naimisiin. En näet jaksa uskoa pelkkään tasa-arvoperusteluun. Myönnän toki senkin, että siitä huolimatta että itse olen ollut kaksi kertaa naimisissa ja eronnut yhtä monesti, en todennäköisesti ole koskaan ymmärtänyt avioliiton syvintä olemusta. Lisääntyminen ja suvun jatkaminen lienee yksi perustarkoituksista, mutta – siitä huolimatta – että vanha sanonta sanoo, että kun oikein koville ottaa, niin koiraskin poikii. En jaksa uskoa, että Suomen eduskunnan päätöksellä olisi moiseen juurikaan vaikutusta. Näin tarkemmin asiaan perehtymättä voi tietysti pohtia, (kun tasa-arvo asiat ovat esillä), kuinka ”sateenkaariperheissä” jaetaan miesten ja naisten työt? Tuleeko riitaa? Kuinka avioerotilanteissa järjestetään lasten huoltajuus. Suomen oikeuslaitos kun lähes automaattisesti tekee naisesta näissä tilanteissa yksinhuoltajan. Tai kuinka kävisi miespuolisissa tasa-arvoisissa avioliitoissa vaikkapa leskeneläkkeen? Sitä kun maksetaan yleensä kaiketi ainoastaan naisille. No, nämä ovat lainsäätäjän pohdittavia asioita ja vielä moni muukin. Ei tasa-arvoinen avioliitto ihan sormia napsauttamalla onnistu.