Vanhan asian lämmittelyä?

Ei näet ole ensimmäinen kerta, kun palkansaajajärjestöissä joku keksii, että olisi yhdistettävä voimat ja liityttävä yhteen. Ja taas näyttää siltä, että joku tai jotkut ovat oivaltaneet ruudin uudelleenkeksimisen olevan mahdollista. Aiemmat yhdistymisideat ovat hautautuneet vähin äänin eikä niistä ole kovin pitkään riittänyt puheenaihetta – ainakaan julkisesti.

Nyt siis taas tätä vanhaa ajatusta lämmitellään. Idea ei periaatetasolla ole välttämättä edes huono. . Joukkovoima on aina ollut niin ammattiyhdistysliikkeen, kuin koko työväenliikkeenkin kantava voima ja johtoajatus ja EK:lle pitää olla vastavoima, muuten palkansaajien edunvalvonta ei onnistu. Aivan toinen asia on se, kuinka operaatio käytännössä toteutetaan. Toki jonkinlaista pientä valoa saattaa näkyä tunnelin päässä jo pelkästään siitä syystä, että erään korviin sattuneen lausunnon mukaan nyt ei olisi kysymys siitä, kuka liittyy ja keneen liitytään vaan tekeillä olisi kokonaan uusi järjestörakenne eivätkä entiset kuviot enää olisi rasittamassa uuden toiminnan aloittamista. Aika näyttää.

Aivan pienestä tai vaatimattomasta puuhastelusta ei palkansaajajärjestöjen yhdistymisessä ole kysymys. 22 lähinnä SAK:laista ja STTK:laista ammattiliittoa, joiden jäsenmäärä liikkuu puolentoista miljoonan tuntumassa, ei ole neuvottelupöydässä mitään kevyttä kamaa ja vaikka Akavaa ei yhdistyminen tunnu kovasti kiinnostavankaan, jo mainitut SAK ja STTK ovat kahdestaankin painoarvoltaan sen verran vakavasti otettava joukko palkansaajia, että heidän vaatimuksia ei voi ohittaa.

Joku saattaa ihmetellä, että mitä se palstanpitäjää, jo useamman vuoden eläkkeellä ollutta Piruparkaa, kiinnostaa, mitä työmarkkinoilla ja palkansaajajärjestöissä tapahtuu. Saa toki ihmetellä. Todettakoon tähän, että kaikki se, mitä yhteiskunnassa muutenkin tapahtuu, on aina ollut tämän kirjoittajan mielenkiinnon kohteena. Toki ay-liike on myös olennainen osa suomalaista yhteiskuntaa ja osin myös tämän kirjoittajan menneisyyttä, eli tietynlainen lukkarinrakkaus, mutta myös kokemusperäinen tietämys ay-liikkeen itseriittoisuudesta ja sisäänlämpiävyydestä on säilynyt myös eläkepäiviin.

Kuten edellä tuli sanottua: Aika näyttää. Mikään helppo tehtävä ei palkansaajajärjestöillä ole edessä. Kilpailua tulee varmasti olemaan ja se, kenelle annetaan neuvotteluoikeudet ja kuka saa neuvotella kenenkin puolesta, on yksi jopa ikuisuuskysymys, joka tullee hiertämään uusia suunnitelmia.