HOLHOUSTA JA PAKKOSUOJELUA
Jokin aika sitten julkaistiin kansanedustajien keskuudessa tehty kyselytutkimus, jonka mukaan tavoitetuista 137 kansanedustajasta 101 kannatti ravintoloiden savuttomuutta joko täydellisenä tai edellyttäen erillistä tupakointitilaa, johon ei suoritettaisi tarjoilua.
Asia ei ole uusi. Euroopan maista Ruotsissa, Norjassa ja Irlannissa on tupakointikielto toteutettu. Yhdysvalloissa ainakin New York kaupunkina on lähtenyt samalle linjalle. Perusteluna on esitetty ravintolahenkilökunnan suojelemista tupakansavulta eli niin sanotulta passiiviselta tupakoinnilta.
Kun Piruparka runsas kolme vuotta sitten tällä samalla palstalla esitti ”julkisen ilmoituksen”, jonka mukaan tupakointi yli 40 vuoden sauhuttelun jälkeen sai jäädä, päätös oli, että kysymys ei ole mistään tupakkalakosta, vaan lopullisesta lopettamispäätöksestä. En siis henkilökohtaisista syistä vastusta ravintoloiden savuttomuutta. Tajuan muun ohella passiivisen tupakoinnin vaarat, jotka uskon myös ravintolahenkilökunnan tiedostavan. Siitä huolimatta he ovat ymmärtääkseni hyvinkin yksimielisenä olleet haraamassa vastaan, ainakin täydellistä tupakointikieltoa, myös sellaisten henkilöiden toimesta, jotka itse eivät tupakoi. Oma vastarintani perustuu kaikenlaiselle holhoukselle ja pakkosuojelulle, jolla ravintoloiden henkilökunta näköjään asetetaan ymmärtämättömän lapsen asemaan, joka ei itse tajua omaa suojeluntarvettaan.
Tarjoilijan ammatti ei liene niitä vaarallisimpia. Hengestään voi jollain muulla alalla päästä huomattavasti helpommin ja ainakin nopeammin, kuin minkä passiivinen tupakointi aiheuttaa. Jokunen vuosi sitten taksinkuljettajia ehdotettiin – jonkun ”viisaan päättäjän” toimesta – suojeltavaksi kuljettajan ympärille rakennettavan, iskun- tai peräti luodinkestävän muovikuvun sisään. Se holhoaminen loppui lyhyeen, kun taksinkuljettajat ilmoittivat vastustuksensa.
Irlannin tupakointikielto on saatettu voimaan samoin perustein, kun asiasta puhutaan muuallakin eli suojelemaan työntekijöitä. Se kuitenkin on ulotettu koskemaan kaikkia työpaikkoja, joten ravintolat ja pubit eivät ole poikkeuksia. Tiettävästi ainoastaan vankilat, mielisairaalat ja vanhainkodit ovat suljettu pois tupakointikiellon piiristä. Minkähän takia? Mikä on syy, joka estää suojelemasta vanginvartijoita tai mainittujen hoitolaitosten henkilökuntaa? Ovatko he työntekijöinä jotenkin alempiarvoisia, ettei heidän altistumisestaan passiiviselle tupakoinnille ole niin väliä? Mikä lienee suomaisten päätöksentekijöiden kanta? Nyt puhutaan ravintoloiden savuttomuudesta. Onko ravintolahenkilökunta ainoa ammattikunta, joka omaa ymmärtämättömyyttään tarvitsee pakkosuojelua ja holhousta pahoja tupakoitsijoita vastaan?