Kova paikka

Pari päivää sitten, television kuvaruutuun ilmestyi liikenneministeri Merja Kyllönen, joka kertoi uutisen, jonka mukaan Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervala on eroamassa virastaan. Eron syyksi liikenneministeri kertoi luottamuspulan itsenä ja pääjohtajan välillä.
 

  Uutinen kiinnitti oitis palstanpitäjän huomiota syystä, että Suomessa, toisin kuin monissa muissa maissa, tapana on ollut, että ministerit tulevat ja ministerit menevät, mutta virkamiehistö on ja pysyy. Mikä tarkoittaa, että edes korkein virkamiehistö ei vaihdu, vaikka ministeri vaihtuu. Järjestelmä on toiminut varsin hyvin – monista, poliittisiksi epäillyistä virkanimityksistä huolimatta. Silti ei liene kenellekään yllätys, että pahat tai ainakin pirulliset kielet alkoivat oitis kalkattaa, että nyt Kyllösellä on oma mies (nainen) paikalle tiedossa ja hän on halajamassa vasemmistoliitolle myös omaa osuutta virkanimityksistä. Pääsihän kristillisdemokraattinen sisäministeri Päivi Räsänen jo otsikoihin, omilla virkanimityksillään.
 

  Marssijärjestyksessä ei kuitenkaan liene mitään epäselvää. Jos erimielisyyttä on, ministeri vie ja virkamies vikisee. Ja vaikka Piruparka – itsekin jo ikämiehenä – tuntee myötätuntoa ja pitkälle menevää ymmärrystä nousujohteista ja pitkähköä uraa tehnyttä Juhani Tervalaa kohtaan tilanteessa, missä Suomen tämänkertaisen hallituksen iältään nuorin ministeri ottaa pätevästi ohjat käsiinsä ja alkaa käyttää hänelle ministerinä kuuluvaa poliittista ohjausvaltaa. On se kiistatta kova paikka. Etenkin henkilölle, jota on sanottu varsin voimakkaaksi persoonaksi ja johtamistyyliltään jopa autoritääriseksi, joka ei kuvia kumarra.
 

  Liikenneministerinä Merja Kyllösen edeltäjän, Anu Vehviläisen mielestä luottamuspulaa ministerin ja Liikenneviraston pääjohtajan välillä ei hänen aikanaan ollut. Lausunto on aika hauska ja mielenkiintoinen siksi, että Juhani Tervala oli juuri Vehviläisen virkaansa nimittämä. Siksi myös se, että Vehviläisen mukaan heillä Tervalan kanssa oli erilaisia näkemyksiä ja pahojakin ristiriitoja, on varsin kiinnostavaa.. 
 

  Aivan oman mausteensa tähän luottamuspula-jupakkaan tuo se, että oikeuskanslerivirasto tutkii Liikenneviraston rahankäyttöä aina vuodesta 2009. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä nyt esille tulleen luottamuspulan kanssa, eikä nyt esillä olevaan tapaukseen tiettävästi liity mitään rikosepäilyjä. Toisaalta monissa tiedotusvälineissä aiheita uutisoidaan tavallaan rinnakkain ja sisäkkäin, ja tiettyjä mielleyhtymiä on vaikea välttää. 
 

  Ei tarvitse olla ennustajaeukko jos toteaa, että vastaavanlaisia konflikteja nuorten, koulutettujen ja asemastaan tietoisten naisten ja toisaalta vanhenevien, omaan statukseensa jämähtäneiden miesten välillä tullaan jatkossakin näkemään. Näin se vaan on.