Olisiko opittavaa?

Monissa yhteyksissä on tullut todetuksi, että Suomi ja sen viranomaiset ovat pakolais- ja turvapaikka-asioiden kanssa tulleet yllätetyksi housut kintuissa. Vaikka tilanne lienee kieltämättä vähintäänkin nolo, yksin ei tarvitse häpeillä. Kutakuinkin koko muu Eurooppa on samassa tilanteessa.

Paljon on spekuloitu aiheella, kuinka paljon tuosta pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tulvasta on todellisia avun tarvitsijoita ja kuinka moni käyttää tilannetta ja mahdollisuutta hyväkseen ihan vaan henkilökohtaiseen hyötymiseen.

Ottamatta tässä yhteydessä kantaa niiden epäilijöiden näkemyksiin, jotka sanovat omaavansa jopa varmaa tietoa huijareista, jotka ketunhäntä kainalossaan pyrkivät käyttämään hyväksi eurooppalaista ja suomalaista sosiaaliturvaa totean, että muitakin pelkoja ja jopa kauhuskenaarioita on esitetty. Yksi on rikostilastot. On väitetty, että maahanmuuttajien tekemiä rikoksia niiden laatua ja määrää pimitetään tai ainakin vähätellään paitsi viranomaisten, myös median toimesta. Joskus tai joissain tilanteissa toiminta saattaa olla toki aiheellista. Pelkkä lynkkausmielialan torjuminen ei kuitenkaan liene niitä argumentteja, jotka tässä tilanteessa olisivat kovin perusteltuja vältellä tosiasioita.

Mutta – kuten todettu – opittavaa saattaa olla. Kun viranomaiset yllätettiin pakolaistulvan saapumisen yhteydessä ilman toimintasuunnitelmia, lienee luvallista odottaa, että virheistä jotain opitaan. Avainsana on varautuminen. Kun tiedetään, että pelkoja ja jopa ennakkotapauksia on, niihin on jatkossa mahdollista valmistautua. Luonnollisesti tiedän, että humanistit ja muut tunne- ja empatiapohjalta asioihin suhtautuvat, ovat mitä ilmeisimmin eri mieltä kanssani, mutta jo pelkästään kulttuurierot suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä saattavat aiheuttaa ristiriitaa siitä, mikä on sallittua tai missä menee sallitun ja ei toivotun raja.

Viranomaisilla on vastuu. Kun poliisi, tulli ja rajaviranomaiset hoitavat maahantulotilanteessa valvonnan ja siihen liittyvät järjestelyt ja mikäli olen ymmärtänyt virka-apua on annettu varusmiesten muodossa myös puolustusvoimilta eivätkä henkilömäärät ja -vahvuudet siltikään riitä niihin toimiin joita edellytetään Ja kun edes poliisi ei tiettävästi tiedä, kuinka paljon maassa on ihmisiä ilman minkäänlaista rekisteröintiä tai muuta virallista kirjaamista, tilanne on todella hankala. Eikä liene hätävarjelun liioittelua ennakoida, että rikos- ja rötöstilastot eivät lähitulevaisuudessa ainakaan tule kaunistumaan. Varautuminen ja voimavarojen ohjaaminen oikeisiin valmiuksiin estää rikoksia ennakkoon, on ehdottomasti fiksumpaa, kuin odottaa, että joutuu nokatusten tosiasioiden kanssa, jotka saattavat olla todella ikäviä.