Ota nyt näistä selvää!

Avoimuus on muotisana, jota hoetaan hokemasta päästyäänkin, oli asia tai aihepiiri lähes mikä hyvänsä. Toisaalta, aina ei voi kertoa kaikkea – eikä varmaan ole tarpeenkaan, joka tarkoittanee, että totuutta voi vältellä, mutta valehtelukaan ei ole sopivaa tai ainakaan siitä ei saisi puhua ääneen saati jäädä kiinni.

Viime aikojen kohu ilmavoimien mahdollisesta harjoituksesta Viron Ämarissa, joka huhujen mukaan olisi tarkoitus järjestää myöhemmin keväällä yhdessä Viron, Yhdysvaltain ja mahdollisesti myös Ruotsin kanssa, on puhuttanut niin tiedotusvälineitä kuin tavallista kansaakin. On väitetty Suomen olevan ylivarovainen ja empivän kaikkea sitä, millä edes teoriassa olisi mahdollista tavalla tai toisella ärsyttää itäistä naapurimaata. Kohu lähti liikkeelle Helsingin Sanomien uutisesta, josta oli pääteltävissä, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja olisivat asiassa eri linjoilla kuin pääministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Carl Haglund. Se ei sinänsä hämmästyttänyt – ainakaan tämän kirjoittajaa – sillä sekä Stubbin, että Haglundin jenkkisympatiat ovat iskostuneet palstanpitäjän näkemyksiksi, eivätkä olleet mikään uutinen ja on hyvinkin helppo orientoitua ajatukseen, että juuri heidän kantansa mainittuun harjoitukseen saattaisi olla jo lähtökohtaisesti myönteinen tai suorastaan suotuisa. Ulkoministeri Tuomiojan näkemykset ovat luonnollisesti tunnettuja eikä presidentti Niinistönkään mielipiteet tainneen olla kenellekään yllätys – niin kokoomuslähtöinen kun taustaltaan onkin.

Ensin kaikki asianosaiset kiistivät kutakuinkin kaiken. Sehän on tunnettu tapa toimia monissa muissakin piireissä, joissa kysellään ja asioiden perään penätään. Liekö aihe saanut liikaa huomiota – mene ja tiedä? Joka tapauksessa tasavallan presidentti ilmoitti järjestämässään tiedotustilaisuudessa, että koko jupakka presidentin ja keskeisten ministerien välisistä erimielisyyksistä on aiheeton, koska edes virallista kutsua harjoitukseen osallistumiselle ei ole esitetty.

Onko kysymys eripurasta suomalaisessa ulkopolitiikassa? Siihen tuskin saadaan – ainakaan suoraa vastausta. Onko vähättely ja asian kieltäminen sitä asian ympäripyöreää selittelyä ja asian vierestä puhumista, jota ei – ainakaan virallisesti – saa sanoa valehteluksi. Oli miten oli. Eivät ihmiset niin typeriä ole, että heitä voisi naruttaa millä tahansa selittelyllä. Puhujia toki riittää, mutta niin riittää ”hevosen pitelijöitäkin”. Uskokoon ken tahtoo!