”Yleisön” pyynnöstä
Edellisen kolumnini toisessa kappaleessa tulin maininneeksi takaraivossa suostuttelevasta pienestä pirusta, joka houkutteli, että dubailaisen ja suomalaisen koulujärjestelmän vertailun sijaan, kirjoittaisin näkemyksiäni tapauksesta nimeltä Jussi Halla-aho ja hänelle langetetusta sakkotuomiosta. Maininta sai aikaan lukijoiden joukosta muutaman, tarkennusta edellyttävän kyselyn, joten yritän tässä kertoa ajatuksiani – siitäkin huolimatta, että uskontoon liittyvät asiat eivät yleensä ole olleet käsittelemissäni aihepiireissä päällimmäisinä.
Jussi Halla-aholle langetettiin siis sakkotuomio uskonrauhan rikkomisesta, koska hän oli kutsunut islamia ”pedofiliauskonnoksi”. Halla-ahon perustaa käsityksensä lapsiavioliittoihin, jotka ovat laittomia, joten kritiikki siinä suhteessa on oikeutettua.
Piruparalla – toisen polven syntymäpakanana – ei liene oikeutta, eikä edes kykyä arvioida niitä mahdollisesti katkeria ja loukkaantuneita tunnekuohuja, joita Halla-ahon lausunto on asianomaisissa aiheuttanut. Toisaalta voidaan kysyä, onko Piruparalla itsellään, pakanana, oikeus loukkaantua eri uskonnoista tai niistä – usein mitä kummallisimmista – opeista, joita eri uskonjulistajat, usein keskenään jopa ristiriitaisesti julistavat
Myönnän auliisti, että en tunne juurikaan lakia, joka määrittelee uskonrauhan rikkomisen rajoja ja niistä mahdollisesti aiheutuvia seuraamuksia ja niiden ankaruutta. Ihan talonpoikainen oikeustaju kuitenkin sanoo, että ne tuskin voivat perustua siihen, että joistain kirjoituksista tai sanomisista herneen nenäänsä vetäneet tai samoista lausunnoista itsensä verisesti loukatuksi kokevat, voisivat hakea ja jopa saada oikeutta tuolla loukatuksi tulemisen perusteella. Sehän tarkoittaisi, että tämän kirjoittajan mielenrauha saattaisi järkkyä sijoiltaan ja voisin kokea itseni hyvinkin loukatuksi, kun ovikellon soittajat seuraavan kerran tulevat tyrkyttämään oppejaan minun pakanallista ”uskonrauhaani” uhaten.
No, saivartelultahan edellä olevat mietteet kuulostavat. Saivartelulta vaikuttaa myös käräjäoikeuden Jussi Halla-aholle langettama sakkotuomio. Suomessa ei ole toimivaa sensuuria ja olemassa on niin mielipide- kuin sananvapauskin. Ja mikäli olen ymmärtänyt, ainakin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen määrittely sananvapaudesta kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.
Suomessa ei, sitten Hannu Salaman, ole juurikaan keskusteltu jumalanpilkasta. Nyt tuntuukin, että Suomessa ollaan paljon yliherkempiä islamin, kuin maassa perinteisesti esiintyvien uskontojen suhteen. Nykyajan suomettumistako?