Innotonta ja nuivaa?

Suhtaudun ehkä pessimistisesti, mutta en pääse ajatuksesta, että vaikka eurovaaleihin on aikaa enää kuukausi, julkinen keskustelu aiheesta on otsikonkaltaista eli innotonta ja jopa nuivaa. Ehdokkaita EU-vaaleihin ovat puolueet toki asetelleet ihan kiitettävästi, mutta ehdokkaat itse ovat olleet kovin vaisuja. Saattaa tietenkin johtua yksinkertaisesti siitä, että kaikki ehdokkaat vaan odottavat kampanjan lähtölaukausta ja ehkä ajattelevat, että ei kannata tuhlata panoksia ennen sitä. Joka asenne on jossain määrin jopa ymmärrettävä, sillä kukapa suomalaisten europarlamentaarikkojen eli meppien nimiä kovin pitkään muistaa, joten kampanjat on aloitettava mahdollisimman lähellä vaaleja. Liisa Jaakonsaari toki ilmoitti jo hyvissä ajoin, että kampanjarahat ovat vähissä eli voitaneen sekin toki laskea jonkinlaiseksi kampanja-aloitukseksi.

Kiinnostus eurovaaleihin on kautta aikojen ollut paitsi Suomessa, myös muissa EU-maissa erittäin alhaisissa lukemissa. Äänestysprosenteilla ei ole voitu elvistellä. Se ei ole yksinomaan ollut äänestäjien vika, sillä ehdokkaiksi aiempina vuosina ovat valikoituneet paitsi jäähdyttelyvaiheessa ja uraansa päättämässä olevat kansalliset poliitikot, myös koko joukko eri aloilta entuudestaan tunnettuja julkisuuden henkilöitä. Se tarkoittaa, että puolueet itse ovat vähätelleet meppien merkitystä ja toimenkuvaa kyseisillä ehdokasvalinnoillaan. Tämänhetkinen näppituntuma kuukauden kuluttu pidettävistä EU-vaaleista kuitenkin on, että niin kutsutut julkkisehdokkaat ovat saaneet pääosin väistyä ja ehdolla on politiikan ammattilaisia ja jopa useita aiempaa ministerikokemustakin omaavia henkilöitä.

On selvää, että vuosia jatkunut eurokriisi ja kaikki siihen liittyvät lukuisat sivujuonteet sekä epämääräiset puheet liittovaltiokehityksestä ja monet muut uutiskynnyksen ylittäneet Eurooppa-aiheet ovat saaneet myös kansalaiset kiinnostumaan EU:sta huomattavasti enemmän, kuin vaikkapa vielä viisi vuotta sitten, kun edelliset vaalit järjestettiin. Eikä Euroopan parlamentti työpaikkanakaan ihan huonoimmasta päästä liene, sillä kahta luopuvaa nykymeppiä lukuun ottamatta, kaikki istuvat suomalaiset europarlamentaarikot ovat uusimassa valtakirjaansa.

Mielenkiintoista on myös, että kohtalaisen tunnetut toimittajataustaiset henkilöt ovat pyrkimässä EU-parlamenttiin. Petri Sarvamaa (kok.) on jo hankkinut kokemusta tehtävästä tultuaan valituksi varahenkilön paikalta parlamenttiin Ville Itälän tilalle. Toinen mielenkiintoinen nimi on Timo Harakka, joka sitoutumattomana demarina on myös pyrkimässä EU-parlamenttiin. Ainakin itse aion vielä ennen eurovaaleja lukea Harakan äskettäin julkaiseman kirjan: ”Suuri kiristys – tie ulos eurokriisistä”.