-
Vuosi vatuloituna
Mikäli havaintokykyni on toiminut, kuluvalla viikolla tulee kuluneeksi tasan vuosi, kun tasavallassa on hallituksen toimesta harrastettu kyseisen joukkion itse määrittelemää vatulointipolitiikkaa. Ja vaikka vatuloini muuten merkitykseltään tarkoittanee lähinnä saamattomuutta, hallituksen harjoittaman politiikan keskeisin tarkoitus ja päämäärä tuntuu olleen ensisijaisesti vähävaraisimman ja köyhimmän kansanosan kyykyttäminen. Vuoden merkkipäivän innoittamana on mielenkiintoista vilkaista viimeisimpiä gallup-lukuja, jotka osoittavat, että kansalaisten vaaleissa antama valtakirja on hallituspuolueiden kannatuksen osalta supistunut varsin vaatimattomiin lukemiin. TNS gallupin puhelinhaastatteluna tekemän tutkimuksen mukaan hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus oli 47,7 prosenttia. Yksi pieni detalji sattui tutkimuksessa silmään. Sen mukaan vuoden 2015 eduskuntavaaleissa perussuomalaisia äänestäneistä enää ainoastaan 32 prosenttia tekisi saman, jos vaalit järjestettäisiin nyt. Vielä kesällä 2011, kun mielipidetiedustelujen mukaan persujen kannatus…
-
Isänmaa kaupan
Kansakunnan kaapin päällä eduskunnassa käytiin viime viikon kyselytunnilla keskustelua hallituksen edesottamuksista valtion omistajapolitiikkaan. Vaikka eduskunnan kyselytunnit eivät kovin kummoisia virikelähteitä mielipidekirjoittajalle yleensä olekaan, joskus sielläkin kuulee mielenkiintoisia oivalluksia. Yksi sellainen sattui tämän kirjoittajan korvaan, kun vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi loihe lausumaan näkemyksensä hallituksen harjoittamasta omistajapolitiikasta seuraavasti: “Minkä Kekkonen toi, sen Sipilä vei!” Kovin vaikeaa ei ole yhtyä Mustajärven mielipiteeseen. Sen verran kansalaisomaisuutta on hallituksen toimesta kerrottu viime aikoina olevan kaupan, että isänmaan myyminen eniten tarjoavalle ei mielleyhtymänä ole kaukana. Kokoomuslainen ja kepulainen näkemys voi olla ja mitä ilmeisimmin myös on erilainen, mutta tämän kirjoittajan mielestä valtion omistajapolitiikan yksi keskeisimmistä tehtävä on olla tukemassa kasvua ja harjoitettua työllisyyspolitiikkaa sekä turvata omalta…
-
Vertako nenästä?
Tätä kirjoitettaessa (keskiviikkona) on uutisoitu alkaneesta amerikkalaiskoneiden yhteisharjoituksesta Suomen ilmavoimien kanssa. Siitä lähtien, kun kyseisestä harjoituksesta tiedotettiin kansalaisille, erilaisissa yhteyksissä on kyseenalaistettu koko harjoittelu ja sellaisiakin näkemyksiä on esitetty, että tämänkaltaisilla harjoituksilla Suomi kaivaa verta nenästään, jolla väitteellä on kaiketi viitattu Venäjän suhtautumiseen moisiin harjoitteisiin oman rajansa tuntumassa. Sen verran arkaluonteisesta – vaikkakin lopulta kohtalaisen julkisesta – asiasta on kyse, että kaikkia aiheeseen liittyviä detaljeita ei kansalaisille todennäköisesti kerrota. Eikä tietenkään tarvitsekaan. Niin paljon amerikkalaiskoneiden vierailu on kuitenkin herättänyt ennakkokohua, että ihan olankohautuksella tai sammutetuin lyhdyin ei asiaa voi ohittaa. Voidaan luonnollisesti kysyä, kun samaan aikaan Itämerellä venäläiskoneet uhittelevat Naton kalustolle ja Suomessa järjestetään vierailuksi kutsuttu harjoitus suomen ilmavoimien ja…
-
Tilattuna saatua
Suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä vain harvoin mikään puolue pääsee yksin briljeeraamaan saavutuksilla, joita jokin hallituskoalitio on saanut esityksinä toimitettua eduskunnan käsittelyyn asti. Koska suomalaiset hallitukset ovat kutakuinkin aina monipuoluehallituksia, kaikki niiden tekemät ratkaisut ovat enemmän tai vähemmän kompromisseja eli sovitteluratkaisuja. Ja jos joku haluaa oman puumerkkinsä näkyvän tehdyissä päätöksissä, kunnian usein ottaa itselleen pääministeri ja hänen edustamansa puolue. Nykyisin istuvaa hallitusta kutsutaan virallisestikin yleensä Juha Sipilän hallitukseksi ja sen tekemiä päätöksiä Juha Sipilän hallituksen tekemiksi päätöksiksi. Tällöin luonnollisesti korostuu se, että keskusta – Juha Sipilän puolueena – on harjoitetun politiikan ja tehtyjen ratkaisujen ja päätösten pääarkkitehti. Mutta onko tosiaan niin? Vaikka lukumääräisesti keskustalaisia ministereitä on hallituksessa enemmän, kuin kahden muun hallituspuolueen…
-
Johtoa uusiksi
Paitsi Rkp, jonka puheenjohtajavaihdokseen olen tällä palstalla ottanut jo aiemmin kantaa, myös monessa muussa eduskuntapuolueessa agendalla on uuden puheenjohtajan valinta. Oppositiopuolueista Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki on ilmoittanut luopuvansa puolueen puheenjohtajuudesta ja Vihreiden Ville Niinistöllä tulee kiintiö puheenjohtajana täyteen ymmärtääkseni vuoden kuluttua. Mielenkiintoisia valintoja on siis tiedossa. Ehkä kuitenkin eniten seurattu ja siksi kiinnostavin puheenjohtajakisa tullaan käymään kokoomuksessa. Ei yksin siksi. että kysymys on hallituspuolueesta, vaan myös sen takia, että istuva puheenjohtaja on mukana kisassa. Tämän kirjoittajalla ei ole sisäpiiritietoa kokoomuksesta eikä siitä, Minkälainen mahdollinen kuohunta puolueen sisällä käy, mutta sanontahan kuuluu, että savua ilman tulta ei yleensä ole ja ne lausunnot, joita kykypuolueen sisältä on julkisuuteen laskettu antaisivat kyllä ymmärtää, että…
-
Mitähän vielä?
Myönnän, että en oikein tykkää niistä kaikista viimeaikaisista muotisanoista, joita tunnutaan viljeltävän jopa eduskunnassa asti, mutta siitä huolimatta mielessä pyörii jonkinlaisena korvamatona kysymys, että missä näitä nykyhallituksen taholta esitettyjä aivopieruja oikein syntyy ja sikiää? Sitä voisi olettaa, että tähän mennessä olisi mieli ehtinyt jo tottua Juha Sipilän ynnä kumppaneiden edesottamuksiin, mutta niinpä vaan pääsi taas yllättämään. Yhtiöittäminen on ollut sana, joka on hallinnut kutakuinkin kaikkia hallituksen viimeaikaisia ulostuloja. Selityksiä moinen yhtiöittämisvimma on toki myös edellyttänyt. Aivan toinen asia on, kuka selityksiin uskoo. Väitteet, että yhtiöittäminen olisi jotain muuta kuin yksityistämistä ovat puhdasta potaskaa. Ennemmin tai myöhemmin myös tämän hallituksen opetuslapset tulevat näkemään, että ensin niin sanotusti yhtiöitetään ja sen jälkeen…
-
Kaaos jatkuu
Juha Sipilän ässä-hallitus on ilmeisesti tekemässä kaikkien aikojen ennätystä mitä tulee kansalaisten ja etenkin niiden heikompiosaisten kyykyttämiseen. Yksittäisistä Sipilän hallituksen runnomista asiayhteyksistä, jotka kurittavat kansaa ja nimenomaan sen köyhintä osaa, saattaisi joku kirjoittaa jopa kohtalaisen tutkielman. Jokin hallituksen toimista kuitenkin vaikuttaa olevan lähes pysyvää tai ainakaan mitään kehitykseen tai järkiperäiseen lopputulokseen viittaavaa ei näyttäisi ilmaantuvan. Kysymys on tietenkin kohta jo ikuisuuskysymyksen mittasuhteet saaneesta sote-sekoilusta, jonka tiimoilla kaaos sen kun vaan jatkuu ja – jos vain mahdollista – jopa pahenee. Sanomattakin lienee selvää, että viimeaikaiset julkitulot siinä, että maakunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluja tultaisiin jatkossa yhtiöittämään, näkyy patamusta porvarillinen peukalonjälki, joka on helppo tunnistaa kokoomuksen peukalosta lähteneeksi. Toki EU-korttia on käytetty myös…
-
Ilmoitus, joka ei yllättänyt
Suomalaisilla oppositiopuolueiden puheenjohtajilla tuntui tuossa pääsiäisen tietämissä olevan kovasti tiedotettavaa. RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund kertoi – ilmeisesti monen yllätykseksi – jättävänsä puolueensa puheenjohtajan tehtävät ensi kesän puoluekokouksessa ja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne puolestaan ilmoitti, että demarit eivät lähde samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa niin kauan, kun Alexander Stubb on kokoomuksen puheenjohtaja. Jos edellinen tieto jotkut tahot yllättikin, jälkimmäinen ilmoitus ei ollut varsinaisesti mikään uutinen edes, vaan jotain tuon kaltaista saattoi jopa olla odotettavissa. Sen verran Stubbin patamustan porvarikäden jälki näkyi hänen lyhyeksi jääneellä pääministerikaudellaan, mutta ennen kaikkea nykyhallituksen edesottamuksissa, että tuskin kukaan itseään kunnioittava demari jakaa kyseisen herran ajatuksia senkään vertaa, että pitäisi hallitusvastuun jakamista hänen kanssaan varteenotettavana vaihtoehtona. Aivan toinen…
-
Suulla suuremmalla
Kukaan ei kiellä suuria ajattelemasta, mutta kun puheet ovat suurempia kuin suu, voisi olettaa ja odottaakin, että jonkinlaista vastinetta puheille olisi vähitellen jo näkyvissä. Kun nykyinen pääministeri rakenteli kolmen ässän hallitustaan ja kirjoitteli hallitukselleen ohjelmaa, paljon oli asioita agendalla, joita oli tarkoitus korjailla ja hoitaa kuntoon. Sinne hallitusohjelman syövereihin ne näyttävät jääneenkin – korjauskohteet ja -keinot. Sillä kovin paljon konkreettista näyttöä hallituksella ei saavutustensa ja aikaansaannostensa esittelemiseksi ole. Puheita, selityksiä, pelotteluita ja uhkailuja on toki riittänyt pääministeriltä ja myös muilta ministereiltä, mutta ne tuskin ovat kovin vakuuttava osoitus hallituksen toimintakyvystä. Tai no! Onhan hallitukselta tullut ihan selväsanaisia aloitteita ja esityksiä tehtävistä leikkauksista. Luettelematta tässä yhteydessä kovin yksityiskohtaisesti leikkauskohteita totean, että…
-
Aina vaan Sote
Tasavallan hallituksen kaikista yrityksistä ja muista edesottamuksista huolimatta, sitä keskiverto kansalainen jaksaa olettaa, että jotain muutakin järkevää hallituksen toimien seurauksena syntyisi, kuin pelkkiä selityksiä. Kun pääministeri Sipilä tässä taannoin eli syksyllä sai hallituksen muut jäsenet – eli käytännössä herrat Stubb ja Soini – peloteltua uhkauksellaan kävellä tasavallan presidentin luo, hyväksymään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen varjolla keskustan hellimän aluehallintouudistuksen, sitä keskiverto kansalainen oletti, että nyt alkaa tapahtua jotain sote-rintamalla myös käytännön tasolla. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Viime viikonvaihteessa Helsingin Sanomien julkaiseman uutisen mukaan näyttäisi vahvasti siltä, että sote-uudistus olisi jälleen kerran menossa perusratkaisuiltaan uusiksi. Aiheen tiimoilta HS uutisoi, että Suomeen oltaisiin rakentamassa valtion ja maakuntien väliin viisi niin kutsuttua yhteistyöaluetta.…