EU-ELIITTI

Irlantilaisten antaessa kansanäänestyksessään tuomionsa EU:n uusimmalle versiolle perustuslaista, jonka nykyversio tuntee nimen Lissabonin sopimus, olisi olettanut, että joku olisi EU:n piirissä vilkaissut peiliin ja kysynyt, miksi näin pääsi jälleen käymään. Hollannin ja Ranskan kansanäänestyshän kaatoi viimeksi tuon saman asiakirjan.
No, syitä EU:n eliitti toki löysi. Niitä löytyi kansanäänestyksestä, jota tuo eliitti kutsuu demokratian irvikuvaksi??? On väitetty, että kansa on niin typerää, ettei se tiedä, mistä se äänestää ja siksi se äänestää väärin. Näinköhän??? EU-eliitin toimesta on uskoteltu, että irlantilaisia hämättiin Lissabonin sopimuksen vastaisilla kampanjoilla. Hämäyksen tuloksena irlantilaiset sitten hukkasivat tuon eliitin tarpeet ja tarkoitusperät. Menivät pirulaiset ja purivat heitä vuosikymmenet ruokkinutta kättä.
Kun Hollanti ja Ranska siis edellisen kerran kaatoivat tuon samaisen sopimuksen omissa kansanäänestyksissään, heitä mielisteltiin sen verran, että myönnytykseksi sopimuksesta viivattiin yli kaikki perustuslakiin viittaavat sanat. Sen jälkeen jäätiin odottamaan näissä maissa järjestettäviä vaaleja, joiden mukanaan tuomien muutosten toivottiin helpottavan myös sopimuksen hyväksymistä. Irlantilaisille tuskin mitään myönnytyksiä tehdään. EU-eliitin taholla mitä ilmeisimmin ollaan vakuuttuneita, että on ostajan vika, kun tuote ei kelpaa.
Hämmästyneellä – jopa hämmentyneellä – mielellä, on tullut seurattua myös niin sanotun vakaussopimuksen vaiheita. Tiettyjä elitistisiä piirteitä näkyy myös siinä, ketä sen noudattaminen koskee. Jo vuosia niin Ranska, Saksa kuin Italiakin ovat päässeet ilma sanktioita, kuin koira veräjästä, vaikka rikkomukset mainittua sopimusta kohtaan ovat jatkuneet vuodesta toiseen. Tuon sopimuksen yksi keskeisistä tavoitteista oli, että inflaatio EU:n alueella pysyy kurissa ja joka tavoite viime vuosina on kohtalaisesti jopa onnistunut muiden muassa Suomessa. Mielenkiintoista onkin katsoa, mitä jatkossa seuraa, kun inflaatiolukemat alkavat joka puolelle olla nopeassa kasvussa.
Me suomalaiset olemme koko EU-historiamme ajan pyrkineet esiintymään Venäjä-asiantuntijana, joka tietenkin perustuu kyseenalaiseen ystävyyteen, yhteistyöhön ja avunantoon Neuvostoliiton kanssa. Tuota kokemusta voisi varoittavin esimerkein alkaa hyödyntää viimeistään nyt, kun Euroopan unioni kaiken aikaa ja yhä enenevässä määrin, alkaa muistuttaa vanhaa Neuvostoliittoa, missä kansakunnan eliitti päätti kansan puolesta kaikista asioista. Vastustajat löysivät itsensä Siperiasta. Vai siihenkö se Venäjä-tietämyksen hyödyntäminen perustuukin? Osataan varoa ärsyttämästä eliittiä!