Käpykaartilaiset
Käpykaarti ei ole koskaan ollut kovin kunniakas paikka lähteä välttelemään vastuuta. Päinvastoin! Rintamakarkuruus on aina ollut ratkaisuna ylenkatsottua ja halveksittavaa, teki sen kuka tahansa, eikä sille ole koskaan löytynyt hyväksyttäviä perusteita, vaikka niitäkin on kai joskus yritetty etsiä.
Yllättävää kyllä, rintamakarkuruus on viime päivinä ollut esillä, kun on keskusteltu erityisesti kokoomusministerien piirissä esiintyvästä pyrkimyksestä joukkopakoon tasavallan hallituksesta. Se kuinka EU-parlamentti tai Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajuus vastaavat suomalaisessa sotahistoriassa esiintyvää käpykaarti käsitettä, jääköön jokaisen itsensä pohdittavaksi, mutta tietynlainen rintamakarkuruus ja vastuun pakoilu assosioituvat väkisinkin mieleen niin käpykaartilaisten kuin eräiden kokoomusministerienkin käyttäytymisestä.
Vaikka kokoomuksen Jyri Häkämiehen lähtöä taannoin EK:n toimitusjohtajaksi ei varsinaiseksi rintamakarkuruudeksi tai vastuunpakoiluksi vielä miellettykään, asia puhututti mahdollisten eturistiriitojen vuoksi, joita elinkeinoministerin ja Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajan tehtävien välillä saattaisi ilmetä. Kyseiset vastuun pakoilu ja rintamakarkuruus, jotka ovat siis olennaisia tekijöitä myös käpykaartilaisuudessa, ovat putkahtaneet julkisuuteen, kun ministerit Alexander Stubb ja Henna Virkkunen ilmoittivat lähtevänsä ehdolle EU:n parlamenttivaaleissa. Kummatkin ministerit, niin Stubb kuin Virkkunenkin sekä entinen ministeri Häkämies ovat olleet Jyrki Kataisen luottoministereitä tämän johtamassa sixpack-hallituksessa. Enää tuosta nelikosta on jäljellä ainoastaan Katainen itse, joka hänkin on tiettävästi pitänyt huolen, että Euroopassa tiedetään hänen puhelinnumeronsa, jos tarvetta soitteluun ilmenee, eli tarpeeksi arvokasta virkaa sattuisi olemaan tyrkyllä.
Kovin kummoisia Kataisen hallituksen tähänastiset saavutukset eivät ole olleet. Mutta onko tosiaan niin, että rotat ovat jättämässä uppoavan laivan. Etenkin kuntauudistuksen tiimellyksessä siipeensä saaneen Henna Virkkusen lähtöä europarlamenttiehdokkaaksi on epäilty osoitukseksi siitä, että pyyhe olisi lentämässä kehään.
Kuin hännänhuippuna näiden kokoomuskuvioiden jatkoksi myös vasemmistoliiton liikenneministeri Merja Kyllönen on ilmoittautunut ehdokkaaksi eurovaaleihin. Eli hallituksen äärilaidat näyttävät vuotavan. Vasemmistoliiton – tai sen edeltäjien – piirissä käpykaartilaisuutta on saattanut aikoinaan esiintyäkin, mutta kypäräpäisen papin aatteellisten jälkeläisten joukossa rintamakarkuruutta on aina pidetty mahdottomana. Mikä käänsi Stubbin pään, kun ministerinpesti Suomessa ei enää kiinnostanut, kun jopa Rkp:n Carl Haglund tuli Brysselistä Suomeen ministeriksi, kun “isänmaa kutsui”?