JUHLAT

Osallistuin viikonloppuna juhliin, joita vietettiin erään naispuolisen tuttavan 50-vuotispäivän kunniaksi. Vieraita oli paljon ja juhlat kaikin puolin onnistuneet ja hauskaa oli. Huomio kiinnittyi juhlinnan yleisilmeeseen, joka oli kuin eri planeetalta jos sitä vertaa vastaaviin syntymäpäiväkemuihin, joita vietettiin vielä muutama vuosikymmen sitten. Omiin vastaaviin juhliini en tässä yhteydessä puutu, mutta kun muistelen aikaa, jolloin isovanhempani ja vielä vanhempanikin viettivät näitä puolen vuosisadan etapin saavuttamisen kunniaksi järjestettyjä juhlatilaisuuksia, tunnelmat olivat todella erilaiset.
Tuolloin vieraat esiintyivät parhaisiin pukeutuneina ja “juhlakalu” saattoi istuskella hänkin tietysti parhaassa asussaan tai juhlapuvussaan arvokkaasti lahjaksi saamassaan keinutulissa vastaanottamassa hänelle tuotuja lahjoja ja onnitteluita. Lahjoina saattoi olla edellä mainitun keinutuolin ohella muiden muassa hopeapäistä kävelykeppiä, kultakelloa, ilmapuntaria tai vaikkapa jonkun kuuluisan taiteilijan taidetta. Puheita pidettiin. Katseet käännettiin vuosien taakse. Menneisyyteen suuntautuneet puheet koskettelivat kaihomielisinä jo elettyä ja taakse jäänyttä elämää. Työantaja tai hänen edustajansa saattoi kehua retostella juhlinnan kohteen aikaansaannoksia ja saavutuksia, joilla tietenkin oli vuosien saatossa ollut ratkaisevan tärkeä merkitys koko firman tai laitoksen kehittymiselle. Syntymäpäiväjuhlista otettiin vielä muistoksi valokuva, josta jälkipolvet näkevät päivänsankarin istumassa kukkameren keskellä hyvin mummo- tai vaarimaisena ja eritäin vakavailmeisenä. Näin siis ennen.
Nyt puheena olevat syntymäpäiväjuhlat, joihin olin tilaisuudessa osallistua, järjestettiin leirintäalueella tai ehkä paremminkin asuntovaunualueella. Paikka oli kaunis ja tunnelma vapautunut. Vieraat esiintyivät rennosti lomatamineissaan eikä minkäänlaisesta jäykkyydestä ollut tietoakaan. Vaikka mitään puheiksi noteerattavia esityksiä ei nähtykään lahjoja toki päivänsankari sai. Lahjojen joukosta silmään pisti muiden muassa ainakin polkupyörä, kävelysauvat, rullaluistimet ja olutlasisettejä (useampikin kappale). Synttärijuhlien eri vaiheita luonnollisesti myös kuvattiin – nyt videokameralla. Juhlinnan kohdekin oli pukeutunut – silmään pistävän lyhyeen minihameeseen ja navan paljastavaan pieneen paitaan. Yhtäläisyyksiä entisen ajan 50-vuotisjuhliin toki löytyi niitäkin. Laulua “Sä kasvoit neito kaunoinen” on kai laulettu vastaavissa juhlissa iät ja ajat. Myös kahvia, voileipiä ja täytekakkuakin oli luonnollisesti tarjolla. Niiden pakollisesta nauttimisesta juhlakansa pyrki kuitenkin selviämään mahdollisimman nopeasti, sillä odottamassa oli kaiketi illan ohjelman päänumero ja kohokohta eli ensimmäisten boolimaljojen ja olutkorien esiin kantaminen.