Joulun alla mietittyä

Näin joulun aikaan, kun vanhan kuulopuheen mukaan ihmisillä mielen valtaa rauha, hyvä tahto ja hitunen ehkä myös lähimmäisenrakkautta, mieleen jostain syystä juolahtaa pohtia, minkälaisessa Suomessa tässä oikein eletään.

Vaikka ihmisen muistin ja erityisesti poliittisen muistin väitetään olevan lyhyenlainen, jotain havaintoja tässä vuosien saatossa on tukanjuureen jäänyt. Vaikkei ole tarkoitus keskittyä menneiden muisteluun, voidaan todeta mielenkiintoinen, oman muistin ja havaintojen tukema ja ihan väitöskirjatasollakin selvästi osoitettu asia, että 1960-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuvuosiin Suomen tulonjaon kehityksessä havaittiin kolme toisistaan poikkeavaa ajanjaksoa. 1970-luvun puoliväliin käytettävissä olevilla tuloilla mitattuna tuloerot laskivat. Sen jälkeen 1990-luvun puoliväliin asti tuloerot pysyivät kutakuinkin muuttumattomina, jonka jälkeen käytettävissä olevien tulojen eriarvoisuus on kasvanut tuntuvasti. Toisin sanoen viimeksi kuluneena, noin 15 vuoden aikana on taloudellinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus lisääntynyt Suomessa jyrkästi.

Jos kehitystä mitataan paitsi tuloerojen, myös terveydellisissä oloissa vallitsevien erojen ja yleisen epävarmuuden lisääntymisenä voidaan havaita, että niin sanottu ylempi keskiluokka – rikkaista nyt puhumattakaan – voivat entistä paljon paremmin. Sen sijaan ”tavallisten” ihmisten piirissä pienikin muutos elämässä, kuten sairaus, mielenterveysongelmat, avioero, työttömyys tai muu vastaava vastoinkäyminen, saattaa suistaa, vielä äskettäin niin kutsuttuihin keskivertokansalaisiin kuuluvia, suomalaisia köyhyysrajan tuntumaan ja jopa sen alapuolelle.

Kutakuinkin kaikki Euroopassa viime aikoina esiintyneet ongelmat on sysätty paitsi leväperäisten euro-maiden, myös eurooppalaisten pankkien ahneuden piikkiin. Tuo hutiloiva leväperäisyys ja pankkien ahneus tanssittavat luonnollisesti myös suomalaisia poliitikkoja, mutta kaikkia ei silti voi sysätä muiden niskoille ja olemassa olevaan tilanteeseen löytyy elementtejä ihan kotikutoisistakin aineksista. Lääkkeitäkin on keksitty. Verotuksen oikeudenmukaisuus, sosiaaliturvan vähimmäisetuuksien parantaminen ja eläkeindeksin korjaaminen ajan tasalle. Siinä pari esimerkkiä, jos haluaa valita. Sillä sanomattakin on selvää, että Suomessa ainoastaan hallitus on vastuussa maassa vallitsevasta tilanteesta ja siitä miksi siihen on tultu. Se tosin sysää syytä tilanteesta hallituksille niin neljän vuoden takaa kuin pidemmältäkin ajalta.

Normaaliaikoina suurin oppositiopuolue olisi kerännyt pisteet jo ajat sitten. Nyt sen aika on kulunut unelmahöttöillen, rakkauden olemukseen syventyessä. Ja persut nauravat partaansa.