Paluu ”sorvin” ääreen?

Se on taas tältä erää ohi – kansanedustajien niin kutsuttu ”joululoma”. Tavallinen kansa tuskin joulua enää muistaakaan ja jopa suurin osa joulun jälkeiseen aikaan kuuluvista alennusmyynneistä, ovat olleet taakse jäänyttä elämää jo jonkin aikaa. Nämä kansanedustaja-hyväkkäät sen sijaan ilkeävät joululomailla aina helmikuulle asti.

Mietin pitkään otsikon sopivuutta. Lähinnä huolestutti se, kuinka pahasti tulee loukattua ammattitaitoisia sorvareita, kun rinnastaa heidän käyttämäänsä, vaativaa ammattiosaamista edellyttävää, työvälinettä kansanedustajien työtehtäviin. Toivottavasti lainausmerkit ja kysymysmerkki otsikon perässä hieman lieventävät syntiä. Toisaalta, ”sorvin ääreen” paluusta puhutaan sen verran monissa yhteyksissä, että sitä, kohtalaisen pitkin hampain, voitaneen käyttää myös kansanedustajien niin kutsutusta työstä puhuttaessa.

No, ei työ miestä pahenna ja kaikki työ on yhtä arvokasta. Siinä pari kliseetä, joita hoetaan ja toistetaan yhä uudelleen. Toki kansanedustajien toimenkuvaan kuuluva lainsäädäntötyö ja kaikki siihen liittyvä toiminta on ensiarvoisen tärkeää ja ansaitsee kaiken sille kuuluvan arvostuksen. Se on luonnollisesti myös vastuunalaista toimintaa, jota ei voi tehdä puolihuolimattomasti pelkästään toisella kädellä, etenkään, jos tarkoitus on tarjota äänestäjille edes jonkinasteista kuluttajansuojaa ja vastinetta saaduille äänille.

Aivan toinen asia on se, voiko kansanedustajan tekemää ”työtä” verrata muiden ihmisten työskentelemiseen? Tuskin mikään muu ärsyttää tämän maan kansalaisia yhtä suuressa määrin kuin kansanedustajien niin kutsutut palkankorotukset. Eivätkä nämä kahden ja puolen kuukauden kesä- ja puolentoista kuukauden joululomat ja lyhyemmät katkot lainsäädäntötyössä hiihtolomien aikaan ja syksyisten rospuuttokelien vallitessa, helpota kansalaisten katkeruutta, jota kateudeksikin joskus on epäilty. Oli miten oli, kansanedustajat eivät tee työsopimusta. He ovat luottamustehtävässä. Toki myös luottamustoimista maksetaan palkkioita ja korvataan menetettyä vapaa-aikaa, mutta voiko luottamustoimesta ansaita palkallisia lomapäiviä? Kansanedustajat lomailevat virallisesti noin 4,5 kuukautta vuodessa, siis huomattavasti pidemmät ajanjaksot, kuin normaali, työtä tekevä kansalainen konsanaan, jonka on työssäoloaikoinaan ”ansaittava” jokainen pitämänsä lomapäivä.

On tietenkin mukavaa, kun työsopimukset eivät sido, eikä tarvitse selitellä poissaolojaan ja kun työn ja luottamustoimien rajaa hieman venyttää, voi lomatkin kokea ”raskaasta työstä” saatuna korvauksena. En silti mahda mitään sille mielleyhtymälle, että kansamme edustajat nyppivät rusinat luottamustoimen heille tarjoamasta pullasta ja kourivat loput etuisuudet tyrkyllä olevasta piparipurkista.