Suo siellä …

Hankala tilanne, jos vanhan sananlaskun mukaan – lähti mihin suuntaan tahansa – edessä on suo yhtäällä ja vastaava vetelä toisaalla. Eli teki miten tahansa, aina löytyy moitittavaa.

Nyt on kysymys istuvien kansanedustajien ryhtymisestä kunnallisvaaliehdokkaiksi. Ylen tekemän kyselytutkimuksen pohjalta ainakin 137 istuvaa kansanedustajaa on lähdössä ehdokkaaksi lokakuussa järjestettävissä kunnallisvaaleissa. Se on varsin suuri määrä, siitäkin huolimatta, että monilla kansanedustajilla on entuudestaan vankka kokemus kunnallispolitiikasta ja useat heistä haluavat ylläpitää konkreettista tuntumaa myös kunnalliseen päätöksentekojärjestelmään ja siellä käsiteltäviin asioihin. Toisaalta, on myös niin, että istuvat kansanedustajat ovat kunnallisvaaleissa yleensä melkoisia ääniharavia ja keräävät ison joukon ääniä paitsi itselleen, myös omalle puolueelleen. Aina ei ole helppoa tietää, kumpi argumentti painaa vaakakupissa enemmän ja ehkä juuri siksi äänestäjien mielessä kytee pieni epäilys kansanedustajien todellisista vaikutteista osallistua myös kunnalliseen päätöksentekoon.

Semminkin, kun osa – tosin vähemmistö – kansanedustajista näyttää julkisestikin olevan vahvasti sitä mieltä, että kansanedustajan työ on jo itsessään sen verran vaativaa ja aikaa vievää, että sen tehtävän kunnolla ja miksei myös kunnialla hoitaminen ei jätä aikaa kunnallisen sektorin tehtäville. Joka tarkoittaa, että kummatkin luottamustehtävät, niin valtiollinen, kuin kunnallinenkin, saattavat jäädä puolihoitoisiksi. Moni kansanedustaja on myös sitä mieltä, että pelkkä kunnanvaltuustossa istuminen ei anna mahdollisuutta vaikuttaa tarpeeksi kotikuntansa asioihin, vaan asioihin perehtyminen edellyttää lautakuntatyöskentelyyn osallistumista ja siihen ei monenkaan kansanedustajan aika enää riitä.

Oma lukunsa ovat ministereinä toimivat kansanedustajat, jotka pyrkivät vielä kotikuntiensa valtuustoihinkin. Näin rahvaan näkökulmasta katsottuna, melkoisia energiapakkauksia näiden ministeri-kansanedustaja-kunnanvaltuutettujen täytyy väistämättä olla, mikäli kaikki tehtävät tulevat edes kohtuudella hoidetuksi. Ja jos tai kun, aikapula yllättää, todennäköisimmin silloin juuri kunnallinen osuus luottamustehtävistä on se, joka joustaa. Siellä kuitenkin on toimiva varavaltuutettujärjestelmä. Mielenkiintoista olisikin nähdä tilastoja, kuinka usein nämä kansanedustaja-kunnanvaltuutetut joutuvat käyttämään varahenkilöitä kun he – syystä tai toisesta – ovat estyneitä osallistumaan itselleen hamuamiin kunnallisiin tehtäviin.

On tietysti äänestäjän asia pohtia kunnanvaltuustoihin pyrkivien istuvien kansanedustajien motiiveita. Silti en tiedä, onko yksikään kunnallisvaaliehdokkaaksi asettunut kansanedustaja koskaan jäänyt valitsematta.