Höynäytetty?

Myönnän, että tällä palstalla ei ole näkynyt kommentteja erilaisten sukupuolivähemmistöjen mahdollisesti kokemiin, kirkollisiin toimiin liittyviin ongelmiin. Minulle henkilökohtaisesti, toisen polven syntymäpakanana, on yksi lysti, hyväksyykö kirkko mainitut ihmisryhmät armoihinsa ja vihkiikö se, siunaa, vai rukoilee tai mitä tekeekin. Edelleenkään, ei pätkän vertaa kiinnosta, tunteeko joku karvapalli partainen uros kaipuuta äitinä olemisen autuuteen. Kun – sivumennen sanoen – isä ja äiti -leikit eivät onnistu kuin viisikymmentäprosenttisesti perinteisiltä heteropareiltakaan, joiden kontolla ihmiskunnan suvunjatkamisprosessit sentään ovat olleet aikojen alusta lähtien.

En ole palstallani puuttunut myöskään niihin seikkoihin, jotka enemmistön taholla saatetaan kokea ongelmiksi, mikäli vähemmistöjen vaatimukset toteutetaan. Syystä, että aihepiiri on tämän kirjoittajalle niin vieras, ajatuskuvio on kulkenut kutakuinkin niin, että hoitakoon lainsäätäjät – suuressa viisaudessaan.

Onko Piruparkaa – ja ehkä monia muitakin – sivussapysyjinä höynäytetty kuvittelemaan, että kysymys olisi vain ja ainoastaan siitä, mitä kaksi aikuista ihmistä makuuhuoneessaan vapaaehtoisesti keskenään puuhastelevat? Ja uskomaan, että kunhan homo- ja lesboliittojen vihkimis-, siunaus- ja muut rukousmenettelyt järjestyvät, ongelmat ratkeavat itsestään.

Kuitenkin, kuin vaivihkaa, tiedotusvälineisiin ja erilaisille keskustelupalstoille, on alkanut ilmestyä muitakin, aihekokonaisuuteen liittyviä vaatimuksia. Ensin tulivat homojen adoptio-oikeusvaatimukset, joista tuskin kukaan enää yllättyy. Sitten sukupuolineutraali-sanaa lanseerattiin lähes kaikkiin aiheeseen liittyviin yhteyksiin. Ilmaisu kuulosti ja kuulosta edelleen, ellei muulta, niin ainakin keinotekoiselta. Nyttemmin uusiosanoja ilmaantuu lisää. Sana, joka tämän kirjoittajalle oli täysin outo, on sukupuolisensitiivinen kasvatus. Annoin itselleni oikeuden ymmärtää niin, että tämä sukupuolisensitiivinen kasvatusmetodi on sukupuolivähemmistöjen yksi keskeisistä vaatimuksista sen jälkeen, kun edellä mainitut kirkolliset toimet homo- ja lesboliitoille ovat todellisuutta.

Mistä sitten on kysymys? Ei Piruparasta asiantuntijaa tullut, mutta joitain keskeisiä periaatteita sukupulisensitiivisestä kasvatuksesta selvisi. Näyttäisi siltä, että ainakin yksi merkittävimmistä tavoitteista koskisi koko yhteiskuntaa siten, että lapsia ei miellettäisi enää tytöiksi ja pojiksi. Ainoastaan lapsiksi. Lieneekö kysymys sukupuoineutraalista tasa-arvosta, vai mistä? Mene ja tiedä? Tavoitteena kun asianomaisilla tahoilla näyttää olevan, että tällaisia periaatteita noudattavia päiväkoteja lanseerattaiaiin kaikille lapsille. Henkilökohtaisen kauhuskenaarioni näkyy sukupuolineutraaleina päiväkoteina, joissa sekä tytöt, että pojat ovat puettuna silkkiin, samettiin ja nirunarukenkiin.

Näihin ja muihinkin asianomaisten tahojen tavoitteisiin kannattaa perehtyä, mieluimmin kuin jättää kaikkea sukupuolivähemmistöjen omaksi keskinäiseksi puuhasteluksi. Muuten saatamme jatkossa yllättyä, kun joudumme käyttämään muiden muassa yhteisiä miesten ja naisten vessoja, kuten eräs asianomaisten tahojen esittämä vaatimus kuului.