Kun kerran siltä näyttää

Niin on, jos siltä näyttää, on sanonta, jonka voi sanoa sisältävän lähes mitä tahansa. Sitä ovat käyttäneet mitä erilaisimmissa yhteyksissä lukuisat henkilöt palvelemaan omia, mahdollisesti jopa kyseenalaisia, tarkoitusperiään.

Viime aikoina on eri yhteyksissä uutisoitu runsaasti 70 vuotta vanhaa tapahtumaa, jolloin jatkosodaksi kutsuttu ajanjakso suomalaisessa historiassa alkoi. Tuskin mistään Suomessa tapahtuneesta on aikojen saatossa kirjoitettu niin paljon sekä faktaa, mutta paljon myös fiktiota kuin tuosta, runsaat kolme vuotta kestäneestä sotarupeamasta. Ja vaikka historian kulku pääpiirteittäin on selvillä, aina joku löytää – tai on löytävinään, historian hämäristä salattua, ennen julkaisematonta tietoa tuon ajan tapahtumista. Toisaalta fakta ja fiktio kulkevat ihmisten mielissä rinnakkain ja menevät iloisesti sotkuun ja sekaisin, kun vanhojen, vuosia tai vuosikymmeniä sitten poisnukkuneiden aikalaisten muistoja ja muistelmia muokataan uuteen uskoon.

Ei vanhojen aikojen ja asioiden muistelemisessa sinänsä mitään moitittavaa ole, jostain syystä näyttää kuitenkin siltä, että monet muistelut ovat varsin pitkälle suunniteltuja, jopa tarkoitushakuisia ja tietoisesti harkittuja palvelemaan tiettyjä tarkoitusperiä. Ja kohtalaisen onnistuneesti – jopa.

Olisiko siis todellakin niin (kun kerran siltä näyttää), että jatkosodan alkamisen muistelemiseen on – ainakin joissain yksittäistapauksissa – joko tarkoituksella tai epähuomiossa, sisällytetty jonkinlaisia juhlinnan aineksia. Toisin sanoen jatkosodan alkamisesta kuluneita 70 vuotta vietetään (lue juhlitaan), samoissa tunnelmissa, kuin mitä tahansa 70-vuotisjuhlia.

Sanomattakin lienee selvää, että lähes kaikki sotaan osallistuneet tekivät sen siksi, että niin täytyi tehdä. Toki joukkoon mahtui myös Suur-Suomen tekijöitä, mutta valtaosalla motiivina kuitenkin oli talvisodan menetysten kuittaaminen ja moni oli tulossa takaisin viimeistään syksyllä, viljankorjuun aikoihin.

Mitä juhlinnan aihetta sodan alkaminen yleensä sisältää? Sankaritarinoita on aikojen saatossa tietenkin syntynyt ja niitä syntyy samoista aineksista aina uusia. Joten mistään sankarien juhlinnasta ei voi olla kysymys. No, itsenäisyys toki säilyi ja sen myötä Helsinki – Lontoon ja Moskovan ohella – ainoana sotaa käyvän maan pääkaupunkina, jota ei miehitetty. Moni kuitenkin väittää sen johtuneen ainoastaan siitä, että Stalinilla oli niin kiire Berliiniä valloittamaan. Muuten sodan lopputulos oli surkea. Rökäletappio! Ja vaikka kuinka oltiin hakemassa oikeutta talvisodan menetyksiin, menetykset sen kun vain kasvoivat.

Toki Tali-Ihantalassa käytiin sodan viime metreillä rankkoja torjuntataisteluja, mutta mitä juhlimisen aihetta hävityssä sodassa on?