Luulo, tieto ja vakaumus

Vaikka tiedon sanotaan lisäävän tuskaa, tosiasia lienee kuitenkin se, että luulo ei koskaan ole ollut tiedon väärti. Paljon mahtuu maailmaan kuitenkin luuloja, kuvitelmia, harhakäsityksiä ja myyttejä, joihin uskotaan ja joita pidetään totuutena.

  Jos jätetään pois lukemattomat uskontoihin liittyvät harhakäsitykset ja kuvitelmat, erittäin runsaasti luuloja, uskomuksia ja oletuksia on esitetty muiden muassa EU:sta. Tuon yhteisen unionimme, mitä erilaisimmista ja erikoisemmista asioista ja aiheista laatimat direktiivit, ovat olleet harhaluulojen ja myyttisten tarinoiden kohteena niin kauan, kun niitä on laadittu. Direktiivien on sanottu kieltävän suomalaisilta talkootyön, määräävän vauvojen ruoka-ajat, edellyttävän baarimikoille kuulosuojaimia, kieltävän naudanveren myynnin, estävän paidatta työskentelyn ja häätävän leikkidirektiivillään jopa ruusut kaunistamasta leikkikenttien ympäristöä. Siinä vain muutama esimerkki, niin Suomessa kuin muuallakin kiertäneistä ja edelleen kiertävistä, huhuista ja luuloista, joita kansan keskuudessa taivastellaan ja kerrotaan varmana tietona ja totuutena.

  Jos sitten menee ja väittää vastaan, että eihän se asia nyt ihan noin ole tai lähtee esittämään jopa luulot kumoavia todisteita, saa lievimmilläänkin kuulla olevansa hyväuskoinen tomppeli tai sinisilmäinen typerys, jota herrat aikansa kuluksi harhauttavat. Siis vahva on usko kuulopuheeseen tai muuhun huhuna kiertävään ”totuuteen”. Eli luulo on kuvitelma, jonka paikkansapitävyydestä ei ole varmuutta ja luulla voi mitä tahansa.

  Entä vakaumus. Voiko vakaumuksen lähtökohta olla luulo tai uskomus? Ja tekeekö luulon nimeäminen vakaumukseksi luulosta jotenkin älykkäämmän tai perustellumman? Sanakirja toteaa, että vakaumus on varma ja vakaa käsitys (ei siis tieto) jostain perusluonteisesta asiasta. Vakaumus voi viitata etenkin vaikeasti yleispäteväksi todistettavaan asiaan. Toisin sanoen, vakaumus saattaa nimenomaan perustua pelkkään luuloon tai olettamukseen, jota ei välttämättä edes ole mahdollista todistaa tai on ainakin hankalaa toteennäyttää.

  Jos siis luulon ja vakaumuksen välille voi ilman sen suurempia tunnontuskia laittaa yhtäläisyysmerkin, ainakin tämän kirjoittajan korvissa vakaumus kuulostaa pätevämmältä tai ainakin fiksummalta, kuin pelkkä luulo tai oletus.      

  Jos pohdinnat luulosta ja tiedosta ja vakaumuksesta menivät monimutkaiseksi, niin yksinkertaistetaan, mistä luulossa ja tiedossa on kysymys. Monien muiden tavoin, sitä pikkupoikana luuli, että kikkeli on pissaamista varten. Nyt kun on saavuttanut tietyn iän, sen tietää, että sitähän varten se on. Eikä se tieto ole vakaumuksesta kiinni.