Makumuisti ja makkara

Vaikka makuasioita ei ehdoin tahdoin pitäisi tuoda alttiiksi väittelylle ja kysymyksessä onkin luonnollisesti pelkkä olettamus, kun uskon, että suurella osalla ihmisistä on muistissaan mielikuvia siitä, minkälaisia makuaistimuksia joku ruoka tai ruoka-aine parhaimmillaan (ehkä myös pahimmillaan) voi saada aikaiseksi. Joku muistaa äidin makaronilaatikon, joku toinen isoäidin kodissa vallitsevan pullantuoksun, mutta myös – vaikkapa ruotsalaisen hapansilakkapurkin avaaminen – saattaa olla monelle sellainen kokemus, että ajatus aterioinnista ei ensimmäisenä tule mieleen.

Yksi monista omaan makumuistiini iskostuneista mielikuvista liittyy takavuosina tikunnokassa nuotiolla tai sen hiilloksella paistettuun lenkkimakkaraan. Muistikuva on niin vahva, että se on jo vuosia sivuuttanut sen kokemuksen, että nykymakkaroista ei sellaista makukokemusta saa, oli valmistaja mikä firma tai makkaramestari tahansa. Tuo sitkeä mielikuva makumuistissa aiheuttaa sen, että joka vuosi – grillikauden alussa – joudun pettymään, kun kokemani makuelämykset nykymakkaroilla ovat aivan jotain muuta, kuin niiden makumuistini mukaan kuuluisi olla.

En tiedä ovatko nykyisten makkaramestarien kädet sidotut elintarvikelainsäädännöllä tai EU-direktiiveillä tai mahdollisesti muilla terveysvaikutuksiltaan negatiivisilla mauste- tai lisäainekielloilla, mutta sen tiedän, että lenkkimakkara – eikä moni muukaan makkara – maistu enää siltä, miltä sen makumuistin mukaan kuuluisi maistua.

Minua on vaivannut jossain määrin myös se, että tavallisesta kuluttajasta tuntuu, että makkaratuotteen maulla ei (ainakaan niitä mainostavien mielestä) tunnu olevan juuri väliä. Ainoa kilpailuvaltti vaikuttaisi olevan se, että tuote sisältää mahdollisimman suuren prosenttimäärän lihaa eli aivan kuin lihan määrä makkaratuotteessa olisi kaikki, mitä makkaralta edellytetään. Myönnän, että ihannoimillani makkaran kultavuosilla lihan vähäistä määrää saatettiin joskus ja joidenkin toimesta jopa moittia eli väitettiin vedestä, perunajauhoista ja sian kamanasta saatavan lähes paistilihaan verrattava hinta. Maku kuitenkin oli kohdallaan. Näin keskivertaisella yleisjärjellä ajateltuna, mieleen ei tule yhtään seikkaa, miksi ihminen, joka haluaa syödä lihaa, tekisi sen mieluiten tunkemalla liha ensin johonkin ahtaaseen siansuoleen? Makkara on omanlaisensa tuote, eikä sen tarvitse olla tai edes muistuttaa “kalvotonta” sisäfileetä.