Suomalainen oikeustaju

Oikeustaju tai oikeudentunto tai oikeuskäsitys, jotka kaikki ovat kutakuinkin samaa tarkoittavaa asiaa, on viime aikoina Suomessa joutunut ellei nyt aivan kyseenalaistetuksi, niin hämmästelyn ja hämmennyksen kohteeksi kuitenkin.

Aiheeseen liittyy Olaus Petrin vanha tuomarinohje, joka kuuluu että mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan. Joka ainakin tämän kirjoittajan vajavaisen ymmärryksen mukaan tarkoittaa, että lainoppineiden tulee noudattaa paitsi kirjoitettuja lakipykäliä, myös sitä että oikeus ja kohtuus tulevat täytettyä ja se taas merkitsee sitä, että kansalaisten oikeustaju ja oikeuskäsitys tulee huomioida niin varsinaisessa oikeuskäsittelyssä, kuin langetetuissa tuomioissakin.

Puuttumatta sen tarkemmin yksittäisiin tapauksiin ja niiden yksityiskohtiin, totean, että paitsi viime aikoina kovasti keskustellut ja käräjäoikeudessa langetetut raiskaustuomiot, jotka ovat koetelleet suomalaisten oikeustajua, myös tapaukset Anneli Auer ja Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion rikostukinnat ja oikeudenkäynnit ovat olleet omiaan kyseenalaistamaan tai peräti romuttamaan kansalaisten oikeustajuun perustuvaa uskoa puolueettomaan, oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti asioita käsittelevään ja tuomioita langettavaan oikeuslaitokseen.

Oikeustaju on hyvinkin subjektiiviseksi koettu ominaisuus. Kun “suuri yleisö” vaatii rikoksista ankarampia rangaistuksia, se vetoaa niin kutsuttuun yleiseen oikeustajuun. Myönnän, että minulla ei ole tietoa, voiko yleistä puhumattakaan yksittäisen henkilön oikeustajusta, edes mitata. Joitain vertailevia tutkimuksia Pohjoismaissa langetettujen tuomioiden kesken ilmeisesti on tehty. Ja erojakin on tiettävästi löytynyt. Ainakin sen suhteen, että ehdottomia vankeustuomioita langetettiin muissa Pohjoismaissa herkemmin esimerkiksi raiskaus- ja parisuhdeväkivaltatapauksissa myös ensikertalaisille. Joku vankilapsykologi on kuitenkin sanonut, että on toiveajattelua olettaa, että nostamalla raiskaajien tuomioita, raiskaukset vähenisivät.

Vaikeasti ratkaistavia asioita. Eikä paikallislehden palstanpitäjällä ole asiaan viisasten kiveä. Jonkinlainen ratkaisu varmasti täytyy löytyä. Se lynkkausmieliala, joka taannoisten raiskaustuomioiden jälkeen tuntui suuren yleisön keskuudessa vallitsevan, on todella varoittava ilmiö ja kannattaa päättäjien keskuudessa huomioida ihan tosissaan. Suomessa ei lain ottaminen omiin käsiin ole kaiketi kovin yleistä, mutta ei sellaiseen kannata ehdoin tahdoin antaa edes mahdollisuutta.