Veromietteitä

Siitä huolimatta, että en kuulu joukkoon, joka kutsuu itseään “iloisiksi veronmaksajiksi”, en silti ole kärkijoukoissa purnaamassa verotuksen ankaruutta tai epäoikeudenmukaisuutta. Jo lastentarhaikäisenä – 1950-luvulla – minulle, nyt jo edesmenneen isäukkoni toimesta, selvitettiin veronmaksun perusteet ja tarkoitus. Tuolloin, kun mistään subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ei ollut ajatustakaan, pääsy siihen joukkoon jolla oli mahdollisuus päästä sosiaalisten taitojen opetteluun muiden samanikäisten (noin 6-vuotiaiden) kanssa, oli jo sinänsä jonkinlainen palkinto, jota ei olisi toteutettu ilman maksettuja kunnallisveroja. Kun tämä selvisi nuorelle Piruparalle, sosiaalisten taitojen ohella tuli varsin varhaisella iällä opittua melkoinen oppimäärä myös yhteiskunnallista tietoutta.

Lähtemättä tässä yhteydessä luettelemaan, mitä kaikkea mahdollista palvelua ja muuta hyvinvointia verotuksella aikaansaadaan, totean olettamuksena, että äsken vietetty juhannus taitaa olla niitä tasavallan verokertymän kannalta antoisimpia päiviä. Alkoholinkulutus juhannuksena lienee julkisten juhlapäivien joukossa vapun ja uuden vuoden ohella runsainta. Bensiiniä kuluu, kun kansa suurin joukoin matkaa kohti mökkielämää ja vaikka jokunen vuosi sitten julistettiin, että Suomi on savuton maa muutaman vuosikymmenen kuluttua, olen kohtalaisen vakuuttunut, että ainakin vielä myös tupakkaverokertymä juhannuksena saa tasavallan rahakirstunvartijan hymyilemään.

Kuten alussa totesin, en yleensä valita veroista, mutta totuuden nimessä sanottuna, en tunne myöskään huonoa omaatuntoa siitä, jos tai kun verot jäävät maksamatta. Yli 13 vuotta sitten lopetin tupakkaveron maksamisen ja muutamaa vuotta myöhemmin samaan sarjaan pääsi alkoholiveron maksamatta jättäminen. Makeisiakin syön sen verran säästeliäästi, että niillekään määrätty vero ei Piruparan taloutta juuri rasita. Eli veronmaksu mainitun juhannuksen osalta jäi äkkiä arvioituna ja hieman yksinkertaistettuna muutamaan poltettuun bensiinilitraan ja grillimakkarasta maksettuun arvonlisäveroon. Joten – ainakin jossain määrin – myös veronmaksaminen on jopa vapaaehtoista.

En tiedä, kuinka moni miettii viinaa, tupakkaa, bensiiniä tai suklaapatukkaa ostaessaan, että tulihan maksettua taas veroja, mutta se lienee lähellä totuutta että mainittuja “paheita” harrastavat ovat tasavallan parhaita veronmaksajia etenkin, jos tulotasoltaan ovat keskivertaista paremmassa kastissa. Puhumattakaan, että kuolevat paheidensa ansiosta sen verran nuorina ja hyväkuntoisina, että eivät ehdi maksamiaan veroja hyödyntää vaikkapa vanhuspalveluina.