Mielipiteistä

Mielipiteet, asenteet, aspektit, näkökannat, käsitykset, näkemykset. Siinä joukko ilmaisuja, joilla eri tilanteissa usein kuvataan ihmis(t)en ajatuskuvioita. Mielipiteet muodostuvat monilla tavoin. Lapsilla mielipiteen muokkaajina toimivat tietysti vanhemmat ja sisarukset, ehkä jopa sukulaiset. Sen jälkeen tulevat koulu ja koulukaverit ja sitten pelkät kaverit. Kuullut sekä luetut tekstit muodostavat varmasti varsin suuren osan siitä vaikutuksesta, jolla ihmisten mielipiteet ja käsitykset aikojen kuluessa muotoutuvat monista asioista, joten media niin visuaalisen, kuin paperi- sellaisenkin voitaneen katsoa melkoiseksi mielipidemuokkaajaksi.

Mielipiteet ja näkökannat eivät ole kiveen hakattuja. Ne muuttuvat aikojen, tapahtumien ja monien muiden perusteiden vaikutuksesta ja niin pitääkin tapahtua. Se on luvallista ja jopa suotavaa niin sanottujen ”tavallisten” ihmisten ollessa kyseessä. Jostain syystä poliitikoille ei samanlaista luvallisuutta yleensä suoda. Jos poliitikko muuttaa käsityksiään, sitä kutsutaan helposti varsin halveksien takinkäännöksi, (rumempiakin nimityksiä on viljelty). Tällaisilla mielipiteenmuutoksilla epäillään usein olevan henkilökohtaisia motiiveja tai muita eduntavoittelun vaikutteita, jotka epäilyt tietenkin ovat oikeutettuja semminkin silloin, jos vaikka kansanedustaja, kunnan- tai kaupunginvaltuutettu tai muu luottamushenkilö vaihtaa mielipidettään kesken vaalikauden ja etenkin, jos sen seurauksena on ”loikkaus” johonkin toiseen puolueeseen. Sellainen katsotaan yleensä äänestäjien pettämiseksi, joka katsantokanta on täysin perusteltu.

Näin vaalien lähestyessä, tulee väistämättä mieleen, kuinka paljon yksittäisten vaalikentillä esiintyvien kansanedustajaehdokkaiden mielipiteet eroavat edustamansa puolueen virallisista kannanotoista. Jos vaalikoneisiin annettuja vastauksia vertailee – eikä tarvitse täikammalla seuloa – kun tilanteen huomaa. Suuri, tai ehkä jopa suurin osa runsaasta parista tuhannesta eduskuntaan pyrkivästä kansanedustajaehdokkaasta voisi olla lähes minkä tahansa puoleen ehdokas. No, kaikkien kokoomuslaisten puolueeksi ei tietenkään sopisi vasemmistoliitto eikä päinvastoin, mutta muuten puolueet ovat profiloituneet käytännössä pelkiksi yleispuolueiksi, joille tuntuu kelpaavan lähes mitkä tahansa mielipiteet, lähes kenen tahansa lausumina.

Puolueiden virallinen linja eli mielipide määritellään yleensä puoluekokouksissa. Virallisesti sitä julistavat puolueiden puheenjohtajat, varapuheenjohtajat ja puoluesihteerit ja ehkä eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Mitä kauemmaksi noista henkilöistä mennään, sitä epämääräisemmäksi mielipiteet käyvät. Mielipiteillä on kuitenkin merkitystä. Jyrki Katainen uurasti 10 vuotta kokoomuksen kannatuksen puolesta ja Alexander Stubb tuhosi mielipiteillään tuon työn runsaassa puolessa vuodessa. No, nämä ovat tietenkin vain tekstintekijä Piruparan mielipiteitä. Kuten aina tällä palstalla. Eikä niiden takia kannata hernettä nenään vetää.