Tulevaa tutkaillen

Vuodenvaihteen tienoo on yleensä aikaa, kun ihmisillä on taipumusta tutkailla tulevaa, tehdä lupauksia ja muutenkin orientoitua itsensä kera paitsi uuteen vuoteen, myös aikaan hieman pidemmällä tähtäimellä. Tavan mukaan myös tasavallan presidentti uudenvuodenpuheessaan – sen lisäksi, että analysoi mennyttä aikaa, informoi suomalaisia oman näkemyksensä pohjalta myös tulevaisuuden suhteen.
Mikään ennustajaeukko ei tarvitse olla, jos on havainnut, että talous ja turvallisuus ovat asioita, jotka tulevat jatkamaan päivien puheenaiheena myös tulevaisuudessa. Presidentti Niinistö otti listalle vielä myös ympäristökysymykset, jotka luonnollisesti ovat varsin iso asia, mutta ei kuitenkaan niin akuutti huolenaihe, kuin esimerkiksi Suomen talousongelmat ovat.

Venäjän ja herra Putinin toimet Krimillä ja itäisessä Ukrainassa ovat olleet omiaan herättämään myös suomalaisten huolta eikä 1300 kilometrin yhteinen raja tuon vallanhalua uhkuvan naapurin kanssa missään nimessä ole ainakaan rauhoittava tekijä, jos kohta – ainakaan tämän kirjoittaja – ei itänaapuria osaa pitää suoranaisena konkreettisena uhkatekijänä – arvaamattomuutensa vuoksi mahdollisena ongelman aiheuttajana kuitenkin. Näin ollen, kaikenlaisesta naapurin provosoinnista – kuten Nato-option liiallisesta markkinoinnista – kannattaisi varmaan pitää pienempää suuta, semminkin, kun mitään varmuutta ei ole, tulisiko Nato – ainakaan näissä olosuhteissa – edes hyväksymään Suomea jäsenekseen.

Vuoden vaihtuessa on iät ja ajat ollut tapana myös tehdä lupauksia muiden muassa ainakin alkoholin ja tupakankin käytön suhteen. Näitä lupauksia ei yleensä ole ollut tapana ottaa kovin vakavasti edes niiden tekijöiden joukoissa, vaan uuden vuoden yönä tehty tupakkalakko ei sortuessaan ole aiheuttanut sen suurempia tunnontuskia. Tipaton tammikuu on ollut jonkinlainen muoti-ilmiö jo joitain vuosia ja lienee ollut hieman helpompi toteuttaa ehkä sen vuoksi, että luopumista ei ole koettu niin lopullisena.

Itse en ole uudenvuodenlupauksia harrastanut. Siitä huolimatta tupakanpoltto loppui yli 12 vuotta sitten eikä alkoholikaan ole maistunut viiteen vuoteen. Se tosin tunnustettakoon, että alkoholin maistumattomuus sai yllättäen alkunsa juuri tipattomasta tammikuusta, jonka jälkeen kuin huomaamatta, eivät mainitut juomat enää maistuneet. Tupakanpolttamisesta olen toki joskus nähnyt unta, mutta viinan en muista maistuneen edes unissa. Seurailen mielenkiinnolla, miten näiden televisiossa mainostettujen muutamien julkkisten 100-päiväinen viinattomuuskuuri tulee onnistumaan. Toivottelen menestystä Matti Nykäselle, Arto Nybergille ja kumppaneille. Kyllä se siitä!