Vilkaisu menneeseen

Suomella on sanottu koko olemassaolonsa ajan käyneen hyvän herraonnen. Jolla tarkoitettaneen sitä, että jokaiseen historialliseen aikakauteen on löytynyt siihen sopiva ja pätevä johtohahmo tätä katajaista kansaa johtamaan. Se onko kysymys onnesta, vai ainoastaan henkilön valmiudesta ja vaatimusten tasolle, lienee jonkinlainen makukysymys.

Liika tuijottelu peruutuspeiliin ei ole yleensä kovin suotavaa, eikä ainakaan takaa herraonnea jatkossa, mutta kuten otsikosta näkyy, vilkaisu menneeseen lienee paikallaan ja kuulunee jopa jonkinlaisiin perinteisiin näin vuoden kohta vaihtuessa.

Niinä runsaana kolmenatoista vuotena, kun Piruparan palsta on Loviisan Sanomissa ilmestynyt, tasavallassa vallinnut, niin kutsuttu herraonni on palvellut palstanpitäjää suorastaan kiitettävästi. Eikä kulunut vuosi ole ollut poikkeus. Olen useaan kertaan eri yhteyksissä tullut kehaisseeksi viimeaikojen pääministereistä sekä Matti Vanhasta kuin myös Paavo Lipposta, jotka pitivät huolen, että jutun juurta ja palstan täytettä tarvittaessa löytyi. Toki ainoista naispääministereistämme niin Mari Kiviniemestä, mutta etenkin Anneli Jäätteenmäestä tarinantynkää moneenkin tekstiin aikoinaan syntyi, mutta Jyrki Katainen oli pääministerinä ja kokoomusjohtajana sen verran ympäripyöreä, että otetta häneen ei oikein saanut. Toki Kataisen eriskummalliset seikkailut filosofi Pekka Himasen ihmeellisessä tulevaisuusmaailmassa antoi aihetta useampaankin hämmästelevään kolumniin, mutta vasta tämän vuoden alkupuolisko alkoi paljastaa Jyrki Kataisen oikean luonteenlaadun. Rottien lailla uppoavasta ”Isänmaa-laivasta” lähteminen Brysselin lihapatojen ääreen osoitti selvästi, kumpi – oma vai pussin suu – oli lähempänä Jyrki-boyn tavoitteita. Kovin pitkään ei Kataisen edesottamuksia tälläkään palstalla ehditty päivitellä, kun jo ilmaantui uutta ja jossain määrin jopa tuorettakin kaluttavaa. Tällä kertaa Alexander Stubbin hahmossa. Eivät auttaneet Piruparan, sen enempää kuin monen muunkaan varoitukset olla valitsematta herra Stubbia Suomen pääministeriksi. Hänen johdollaan myös kokoomuksen kannatus on alittanut jopa ne lukemat, jolloin niin kutsutut yleiset syyt estivät tuota niin kutsuttua kykypuoluetta osallistumasta muuhun valtakunnan politiikkaan kuin Kekkosen mollaamiseen.

Juuri kun poliittinen syksy oli mielenkiintoisimmillaan, Piruparka sairastui aivoinfarktiin ja oma palsta jäi hunningolle noin kolmeksi viikoksi. Pahoittelen sitä. Kyselyjä ehti toki tulla ja kiitän tässä vaiheessa lukijoitani kannustuksesta – jopa yllytyksestä, jatkaa palstanpitämistä. Siitä huolimatta, että tässä ollaan edelleen kuntoutumassa ja osin myös kävelemisen jaloa taitoa uudelleen opettelemassa, pyrin jatkossakin tarkkailemaan, minkälainen se suomalainen herraonni oikeasti on. Samalla toivottelen mielenkiintoista ja päättyvää vuotta onnellisempaa aikaa ensi vuodeksi.