Hölmöys huipussaan

Sattui viime viikolla silmään uutinen, jossa kerrottiin kuinka eduskunnan oikeusasiamies, yksityisen kansalaisen kantelun perusteella, oli puuttunut julkisen palvelun tarjoajan nimeen, jona – vastoin perustuslakia – oli jo pari vuosikymmentä käytetty yksinomaan vieraskielistä sanaparia. Tuolla sanaparilla – Stroke Unit – olisi pitänyt tuntea jo vuodesta 1988 Tampereen yliopistollisen sairaalan aivoverenkiertohäiriöitä hoitava osasto.

  Jostain syystä, joka ei tämän kirjoittajalle ole koskaan selvinnyt, viime aikoina kehityssuuntana, ellei suoranaisena trendinä on ollut, että joko suoraan vieraskieliset nimet tai muuten mitään sanomattomat kirjainyhdistelmät ovat lisääntyneet suomalaisille tarkoitettujen palveluntarjoajien nimien joukossa. Syitä moiseen hölmöilyyn on voinut vain arvailla.  

  Siitä huolimatta, että esimerkiksi sellaisten nimien, kuten vaikkapa Itella tai Destia toimintaympäristöt, ovat eri yhteyksissä tulleet kansalaisille tutuiksi, on myönnettävä, että myös niiden yhteydessä oli alkuun hankala mieltää, mistä toimialasta on kysymys.

  Lausunnossaan eduskunnan oikeusasiamies painotti, että hänen kannanottonsa on tarkoitettu yleisemmäksi periaatteeksi, vaikka kohdistuikin edellä mainittuun yksittäiseen kanteluun. Nähtäväksi jää, onko lausunnolla mitään vaikutusta.

  Täytyy luonnollisesti muistaa, että oikeusasiamiehen kannanotto koskee vain ja ainoastaan julkisten palvelujen tarjoajia ja niiden ainoina käyttämiä nimiä. Silti reagoitavaa varmasti löytyy. Lainaan tähän pienenä esimerkkinä Helsingin Sanomien, aihetta koskevasta, uutisesta luettelon kymmenestä julkisesta palveluntarjoajasta, joiden toimiala tai toimintaympäristö ei ainakaan Piruparalle, pelkän nimen perusteella avaudu. Eli minkälaista palvelua lähtisit hakemaan seuraavien palveluntarjoajien taholta: 1. Acuta, 2. Amiedu, 3. CERT-FI, 4. Coxa, 5. Destia, 6. Fimea, 7. Finavia, 8. Helsinki C, 9. Metropolia 10. Trafi.   

  Siinä maistiaisiksi. Toki ymmärrän, että tavoitteena lienee ollut nykysuuntausten mukainen, erilaisten yrityskuvien ja brändien vahvistaminen ja muut imagonhallintatoimet. Mutta mitä viisautta sisältyy yrityskuvan kohentamiseen, brändin mielikuvien tehostamiseen, mahdollisten uhkakuvien poistamiseen, asiakastyytyväisyyden ja -uskollisuuden vahvistamiseen, vastuullisen toiminnan korostamiseen, yrityksen arvomaailman vahvistamiseen etc., etc., jos toimenpiteet rajoittuvat vain ja ainoastaan trendikkäältä kuulostavaan nimeen, joka kuitenkaan – kuten todettu – ei sano asiakkaille yhtään mitään. Silloin ollaan todella hölmöläisten tiellä.