ILMIÖ NIMELTÄ KIDULTIT

Kun Piruparka tässä taannoin törmäsi uusiosanaan kidultit, sen merkitys oli täyttä hepreaa. Sivistyssanakirjakaan ei sanaa tuntenut. Alkuviikolla sitten selvisi, että sana kidultit on lyhenne sanoista kid (lapsi) ja adult (aikuinen), eli voitaneen puhua lapsellisista tai lapsenmielisistä aikuisista. Vai voidaanko?
Lapsellisuutta ja lapsenmielisyyttä pidettäneen melko yleisesti varsin harmittomana luonteenpiirteenä. Lapsellisten ihmisten uskotaan joutuvan keskivertokansalaista useammin fiksumpiensa höynäyttämäksi, mutta muuten ilmiö tuskin tuottaa sen suurempia ongelmia.
Mikäli lainkaan ymmärsin, kidultit eivät kuitenkaan ole ihan tässä merkityksessä lapsenmielisiä. Aihetta alkuviikosta käsitellyt ”Ajankohtainen kakkonen” antoi kuvan, että kidulttien käsityksen mukaan muiden muassa sellaiset aikuistumisen mukanaan tuomat harmittavat ilmiöt kuten omistaminen, siihen usein liittyvät pankkilainat, niistä huolehtiminen ja vastaaminen, ovat kidulteille liian hankalaa, vaivalloista tai peräti vastenmielistä puuhaa. Siksi he sanovat: ”Kiitos ei”, sellaiselle aikuisuudelle. Ohjelmasta sai sen käsityksen, että kidultit ovat täysi-ikäisiä ihmisiä, jotka haluavat ikääntyä vapaasti, ilman aikuisuuden mukanaan tuomia vastuita ja velvoitteita, jotka he mitä ilmeisimmin kokevat vahvasti rasittavana ja vapauttaan rajoittavina. Siksi nämä aikuiset ihmiset mieluimmin hankkivat ansioillaan leluja, joita ei usein ole edes tarkoitettu lapsille. Aikuiset naiset leikkivät erikoisvalmisteisilla barbi-nukeilla ja nukkekodeilla ja partaiset, karvapalliuroot juoksevat pitkin metsiä ammuskelemassa toisiaan väripanoksilla, leikkivät hintavilla auto- tai junaradoilla jne., jne.
On kerrottu, että tällainen kidultti-ilmiö leviää valtaisalla vauhdilla ympäri maailmaa. Onko kysymys itsekkyydestä, että minä voin ja saan tehdä mitä haluan ja mikä minusta tuntuu mukavalta? Toivottavasti ja todennäköisestikin kysymys kuitenkin on marginaali-ilmiöstä. Ihmisistä joilla lienee rahaa, mutta pulaa tekemisestä.
Lienee luonnon laki, että oletettavasti ennemmin kuin myöhemmin myös Piruparka alkaa muistuttaa yhä enemmän lasta. Siinä vaiheessa metsään menemistä – ilman värikuulapyssyäkin – on syytä välttää. Käynnistäisi sellainen metsäretki sen verran suuret etsintäoperaatiot. Mutta kuka tietää. Sähköjunarata ja asemapäällikön lakki. Saattaisi onnistua. Mutta ei ennen, kun 80 ikävuotta takanapäin.