ÄÄNESTYSIKÄ

Olivat lähestymässä sitten kunnalliset, valtiolliset tai Euroopan parlamenttia koskevat vaalit, aina alkaa myös keskustelu äänestysikärajan alentamisesta.
Syitä lienee useita. Yksi on äänestysprosentin pysyminen vuodesta vuoteen ja vaaleista vaaleihin, huolestuttavan alhaisissa lukemissa ja äänestysikärajan alentamisen oletetaan, uskotaan tai ehkä ainoastaan toivotaan parantavan tilannetta.
Ehkä se saattaisi auttaakin, jos äänestysprosentit laskettaisiin ainoastaan annettujen äänimäärien kasvusta, eikä huomioitaisi, että myös äänestäjien määrä kasvaisi. Missään ei ole osoitettu, että nuoremmat ikäluokat olisivat vanhempia kiinnostuneimpia yhteiskunnan asioista ja aktiivisempia käymään äänestämässä – päinvastoin. Tuskin uutuudenviehätyskään jaksaisi alkua pitemmälle innostaa, vaikka uusia ikäluokkia aina onkin tulossa.
Vuosisata sitten, kun Suomi – demokratialtaan – yhtenä Euroopan takapajuisimmista maista päätti siirtyä edistyksen eturintamaan kehityksen kilpajuoksussa, myöntämällä kansakuntansa jäsenille yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, äänestysikäraja taisi olla 24 vuotta. Samalla kun täysi-ikäisyyden rajaa on vuosikymmenten saatossa alennettu, on myös äänestysikäraja laskenut nykyiselle tasolleen.
Totta luonnollisesti on, että nykyiset 18 vuoden äänestysikärajan saavuttaneet ovat vähintään yhtä fiksuja ja jopa fiksumpia, kuin 24-vuotiaat 100 vuotta sitten ja kykenevät kypsiin sekä perusteltuihin arviointeihin oman kunnan, valtakunnan, kuin myös eurooppalaisista päättäjistä äänestettäessä. Kysymys kuuluukin, kykenevätkö siihen myös 16-vuotiaat, joka on se ikä, johon äänestysikärajaa useimmin haluttaisiin alentaa? Omasta mielestään varmaan kykenevät. Kuitenkaan mitään valtaisaa vaali-innostusta tai vaatimuksia äänestysiän alentamiseksi ei näiden nuorten piirissä ole ollut havaittavissa. Äänessä ovat olleet puolueet, jotka valtansa ylläpitämisen ja säilymisen pönkittämiseen tarvitsevat manipuloitavakseen uusia, ja yhä nuorempia ikäluokkia, joiden uskovat tuovan potentiaalista potkua vallassa pysymiseen.
Samalla kun keskustellaan äänioikeusikärajasta ja sen alentamisesta, on esiin otettava myös vaalikelpoisuus. Jos äänestysikää alennetaan, ollaanko valmiit alentamaan myös vaalikelpoisuusikää. Toisin sanoen, jos henkilöllä on äänioikeus, onko hänellä myös oikeus asettua ehdokkaaksi? Ainakin Piruparka on sitä mieltä, että niin äänioikeuden kuin vaalikelpoisuudenkin, tulisi kulkea samassa tahdissa ja yhtä jalkaa, samoja ikärajoja noudattaen. Muuten ei voi välttyä vaikutelmalta, että nuoremmilta ikäluokilta kelpaa ainoastaan heidän äänensä pitämään vanhoja pieruja vallan kahvassa.