Ameriikan malliin

Helsingin Sanomien nettiversiosta aistimeen sattui uutinen, joka kertoi Kouvolan hovioikeuden antamasta, salaisesta ja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa kilosta heroiinia kärähtänyt henkilö jäi vaille minkäänlaista tuomiota sillä perusteella, että oli toiminut niin sanottuna vinkkimiehenä ja työskennellyt yhteistyössä poliisin kanssa. Hovioikeuden antama tuomio tuli lainvoimaiseksi siinä vaiheessa, kun korkein oikeus hylkäsi syyttäjän asiasta tekemän valituslupahakemuksen.

Vaikka vuosia, Suomessakin seuratut, amerikkalaiset poliisi- ja oikeusalitoimia kuvaavat televisiosarjat eivät olekaan hyvä tapa perehtyä sikäläiseen oikeuskäytäntöön, niistä ainakin tämän kirjoittajalle on selvinnyt, että edellä mainitun tyyppiset oikeuden ratkaisut ovat mahdollisia ja jopa yleisiä. Suomessa tämän kaltainen oikeuskäytäntö lienee jokseenkin uusi ilmiö ja ainakin äkkiseltään vaikuttaa kovasti kansalaisen oikeustajun vastaiselta. Eikä siltä näkökannalta ole ihme, että lehdessä kantansa ilmaissut rikos- ja prosessioikeuden professori kummeksuu moista oikeusistuimen menettelyjä ja pitää sitä jopa käsittämättömänä.

Ihmisten oikeustajun kannalta ja ehkä morallisestikin saattaisi olla vielä hyväksyttävää, että tuloksellinen yhteistyö poliisin kanssa tavalla tai toisella tulisi huomioiduksi, kun tuomiota määritellään. Ymmärtääkseni kuitenkaan edes jenkeissä, ei kokonaan tuomitsematta jätetä, kuin korkeintaan aivan vähäpätöiset, niin sanotut pikkurötökset. Onko heroiinikilon hallussapito – jonka syyttäjä katsoi olleen henkilöllä myyntiä varten ja josta ”normaalisti” langetettaisiin vuosien vankilatuomio – sellainen vähäpätöinen pikkurötös, josta voi selvitä ilman minkäänlaista seuraamusta? Ja voiko korkeimman oikeuden ratkaisu pitää sisällään myös sen, että Kouvolan hovioikeuden päätös saa jopa jonkinlainen ennakkotapauksen luonteen? Herää myös kysymys: Kuka jatkossa määrittelee sen, minkälaista ja kuinka tuloksellista yhteistyön poliisin kanssa on oltava, että jopa kilon heroiinin hallussapidosta selviää tuomiotta, kuin koira veräjästä?

Nämä eivät ole helppoja asioita. Jopa Piruparka tietää, että laki ei aina ole oikeudenmukainen, oikeustajun mukaisuudesta puhumattakaan. Saattaa olla, että kaiken aikaa kasvava ammattirikollisuus edellyttää poliisilta ja oikeuslaitokselta aivan uusia – jopa ameriikan mallin mukaisia – radikaaleja toimia, että poliisi pysyisi edes näkötuntumassa rikollisten kannoilla. Jos myyntitarkoitukseen hankittu kilo heroiinia voidaan sallia ja antaa tuomioistuimessa kokonaan anteeksi – oli peruste mikä tahansa – paljon on kansalaisilla totuteltavaa ja sulattelemista. Toki on myös niin, että sieltä amerikkalaisista poliisi- ja oikeussalisarjoista löytyy vieläkin oudompia ilmiöitä toteutettavaksi, jos apinoimisnen on pelkästään itsetarkoitustaan palvelevaa jenkki-ihannointia.