Nähtäväksi jää

Tässä on puolisentoista kuukautta eletty vuotta 2013, jonka alusta astui voimaan järjestelmä, jota nuorisotakuuksi kutsutaan. Sen verran uutta vielä, että kovin suuria otsikoita ei aiheesta ole ehditty vielä julkaista.

Nuorisotakuuhan tarkoittaa, että alle 25-vuotiaalle työttömälle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle taataan kolmen kuukauden kuluessa töitä, koulutusta tai muita työllistymistä auttavia tukitoimia. Ajatus on suorastaan kaunis. Syrjäytymisuhan alla olevat nuoret (miehet), ovat olleet niin kutsutusti agendalla ja keskustelun aiheena jo pitkään ja kun viranomaiset, nuorisotakuun muodossa, takaavat nuorisolle joitain edellä mainituista tukitoimista, syy ei liene ainakaan ensisijaisesti yhteiskunnan, jos syrjäytymistä kaikesta huolimatta tapahtuu. Nähtäväksi jää, kuinka käy.

Kuulin äskettäin nuoresta miehestä, joka juuri ja juuri oli saanut suoritettua peruskoulun oppimäärän ja oli töitä etsimässä. Sitä ei tarina kerro, mistä ja kuinka intensiivisesti töitä oli haettu. Vaatimukset työpaikan suhteen olivat kuitenkin varsin kattavat. Se selvisi siitä, kun pelkän peruskoulun käynyt nuori mies uhoaa, että alle kolmen tonnin kuukaudessa hän ei edes ajattele töihin lähtöä. Ja kun työn on oltava siistiä sisätyötä (tietysti), mieluimmin esimiehenä, kuin kenenkään komenneltavana (totta kai). Ja jos töitä ei noilla ehdoilla löydy, saa sitten olla koko homma. Nähtäväksi jää, kuinka nuorisotakuu puree tämän tyypin työnhakijoihin.

Suomalaisessa kulttuurissa työn tekemisen ja leivän saannin väliin on aina voinut laittaa yhtäläisyysmerkin. Kun on töitä, on myös leipää. Nälkä on lähtökohtaisesti ollut aina hyvä konsultti, jos työ syystä tai toisesta ei ole maistunut. Nyky-Suomessa kenenkään ei kuitenkaan nälkää tarvitse nähdä, eikä leipäjonossa kukaan kysele, mikä mahtaa olla työttömyyden perimmäinen syy. Nähtäväksi jää, edistääkö nuorisotakuu myös työhaluja.

Joskus takavuosina järjestettiin niin sanottuja työttömyystöitä. Tietyömailla tarvittiin lapiomiehiä ja mikäli olen ymmärtänyt, Suomen tieverkostosta kutakuinkin kaikki päätiet ovat valmistuneet juuri noiden työttömyystöiden myötävaikutuksella. Ei työttömyystöistä maksettu palkka varmaan päätä huimannut. Mutta oli kai se nykyeuroiksi muutettuna enemmän, kuin tämän päivän peruspäiväraha tai työmarkkinatuki, jonka jokainen työtön vähintään saa tyhjänpanttina olemisesta. Ja onhan Suomen tieverkkokin – ihan vaan arkijärjellä pohdittuna – jonkin verran merkityksellisempi asia, kuin vaikkapa sellaisilta työllisyyskurssien kuin ”Ilolla elämään” tai ”Avaa portti työelämään” saadut päästötodistukset. Nähtäväksi jää, minkälaisia työpaikkoja nuorisotakuu tuottaa ja jos ei tuota, niin minkälaisia koulutuspaikkoja mahtaa nuorille olla tarjolla.