Nato puhuttaa
Vuosien saatossa on tälläkin palstalla tullut säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoitettua aiheesta nimeltä Nato. Vaivihkaisen tarkkailun ja hienoisen mielikuvituksen käytön seurauksena, saattaa havainnoitsija olla huomaavinaan, että vaalien – jälleen kerran – lähestyessä, joidenkin poliitikkojen toimesta ollaan taas virittelemässä agendalle vanhaa kunnon Nato-keskustelua, joten mikäpä siinä sitten!
Ja voihan toki keskustelua aina viritellä. Siitäkin huolimatta, että eivät suomalaisten Nato-kannat muutoksen kourissa natise. Pienehkö kannattajajoukko pysyy kutakuinkin samansuuruisena ja valtaosa kansasta suhtautuu eriasteisilla kielteisyysnäkökulmilla koko asiaan.
Nato-jäsenyyttä kannatetaan nimenomaan kokoomuksessa. Olen ollut jo pitkään ja olen edelleen taipuvainen uskomaan, että suurin syy tuohon kokoomuksen Nato-ihannointiin, johtuu vieläkin YYA-ajan kokoomusnöyrrytyksistä ja pohjattomasta kaipuusta amerikkalaista elämänmuotoa kohtaan. Joka ihannointi saisi täyttymyksensä länsimaisen kultapossukerhon täysivaltaisessa jäsenyydessä. Suomea kun ilmeisesti muuten ei uskota otettavan tosissaan.
Toki kokoomus on saanut tausta- tai sivustatukea muiden muassa oikean siiven demarivaikuttajilta. Amerikkalaisuuden – lähes kritiikittömästä – ihailusta tunnettu presidentti Ahtisaari, on rauhannobelistina kunnostautunut sotilasliitto Naton markkinointitehtävissä suomalaisille. Joidenkin mielestä toimissa on jonkinlaista ristiriitaisuutta. Ehkä, mutta eipä hänen sosialidemokraattisuutensakaan ole koskaan oikein vakuuttanut.
Tässä äskettäin presidentti Ahtisaari otti mielenkiintoisen kannan, ollessaan TV1:n Ykkösaamussa haastateltavana. Hän uskoi venäläisten loukkaantuvan suomalaisille, koska emme usko Venäjän muuttumiseen, vaan elämme edelleen kuin vanhan Neuvostoliiton naapurissa. Niinpä! Herää vaan kysymys, jos ei Venäjä ole uhka Suomelle, mihin Suomessa sitä Ahtisaaren markkinoimaa Natoa tarvitaan.
Nato-jäsenyys velvoittaa moniin – jopa varsin sotaisiin – tehtäviin, vaikka Ahtisaari tuntuukin olevan sitä mieltä, että nykyinen Nato olisi nimenomaan rauhanturvajärjestelmä. Nimi nyt kuitenkin on ja pysyy sotilasliittona. Eivätkä sen toimintatavat ole miksikään muuttuneet, toimi se sitten rauhanturva- tai jonkun muun operaationimikkeen varjolla. Ruumiita yleensä syntyy. Ahtisaarella tuntuukin olevan kovin itsekeskeinen käsitys, että omaisi jonkin, muita korkeamman kyvyn ymmärtää asioita. Näinhän ei tietenkään ole. Ei mikään anna Ahtisaarelle oikeutta kyseenalaistaa suomalaisten, demokraattisesti tekemiä päätöksiä. Olipa hän sitten entinen tasavallan presidentti tai vaikkapa Nobel-palkittu, sotilasliittoa markkinoiva, rauhanneuvottelija.