Pudokkaat ja syrjäytyneet

Kaksi aihepiiriä, jotka ovat viime viikkoina ja vähän pidempäänkin täyttäneet uutisviestintää, ovat koulupudokkaat ja niin sanotusti elämästä syrjäytyneet.

Kun näin jo ikäihmisenä ja seniorikansalaisena seurailee käytävää keskustelua, voisi joku oudok-seltaan kuvitella, että Suomessa on pulpahtanut esiin täysin uusi ja ennen näkemätön ja kokematon ilmiö, jossa osa ihmisistä vaan ei näyttäisi löytävän paikkaansa elämässä ja yhteiskunnassa ja siihen näyttäisi ensisijaisesti koulutuksella – tai paremminkin sen puutteella – olevan kaikkein ehkä kes-keisin vaikutus.
Sanomattakin lienee selvää, että pelkästään nykyinen peruskoulu ei anna minkäänlaisia valmiuksia ammatillista tulevaisuutta silmälläpitäen. Ei niitä antanut vanha kansakoulukaan, joten – ainakin teoriatasolla – pelkän peruskoulun käyneet olisivat nykyisin verrattavissa siihen joukkoon, joka lopetti opintiensä sen aikaisen oppivelvollisuuden eli kansakoulun oppimäärän tasolle.

Jos monet asiat ovat aikojen kuluessa pysyneet kutakuinkin samanlaisina tai jopa muuttumattomina, on moni vuosien saatossa toki myös muuttunut. Oppisopimuskoulutusta – jota oli tarjolla myös meille, niin kutsutuille suurille ikäluokille, on tyrkyllä edelleen. Ja mikäli tällainen sivusta tarkkailija on havainnoineen oikeassa, myös repertoaari on laajentunut. Oppisopimusta ammattikoulutuksessa on mahdollista hyödyntää entistä useammalla alalla ja entistä useampaan eri ammattiin.

Erojakin on. Jos suurten ikäluokkien suurin motiivi työllistyä joskus 1960-luvulla oli hankkia omaa rahaa, nykyisin vaikuttimet tuntuvat perustuvan siihen, että tulevassa työpaikassa tai – tehtävässä on kivaa tai, että siinä ainakin viihtyy. Toisaalta! Vanha huumoripläjäys kertoo, että jos työnteko hauskaa olisi, niin herrathan sen tekisivät.

Jokaisella ikäluokalla ja sukupolvella lienee kaikilla omat syrjäytymis- ja pudokasongelmansa. Se mikä sopi meille suurille ikäluokille, ei välttämättä ole sovellettavissa nykyisille eikä tuleville ikä-kausille. Yrittämistä on tyrkytetty iät ja ajat lääkkeeksi erilaisiin työttömyys ja syrjäytymisongelmiin. Ei sekään kaikkein huonoin ratkaisu ole – edellyttäen, että syrjäytymis- tai pudokasvaarassa olevalla henkilöllä on taitoja tai tietoja tai vähintäänkin hyödynnettävissä oleva liikeidea, joita on mahdollista ottaa avuksi omassa yrittäjätoiminnassaan ja tällaisen tiedon ja osaamisen hankkiminen yleensä edellyttää jonkintasoista hankittua koulutusta. Jostain syystä Suomessa ei koskaan ole osattu kouluttaa oikeita ihmisiä oikeisiin paikkoihin. Aina on vääriä ihmisiä koulutettu vääriin tehtäviin tai sitten löytyy avoimia työpaikkoja, joihin on tyrkyllä aivan vääränlaisen koulutuksen saaneita pyrkijöitä.