-
“Syntisäkit”
Kateuden on väitetty kuuluvan yhtenä suomalaiskansallisena luonteenpiirteenä tämän katajaisen kansan perusolemukseen. Viime aikoina, kun erilaiset verokikkailut ja siihen yhdistetyt hallintarekisterit ynnä muu verojen välttely on ollut julkisuuden puheenaiheena, niiden vastustajia ja moittijoita on yllättävänkin usein syytetty kateudesta niitä kohtaan, joilla sattuu mammonaa olemaan jopa piilotettavaksi asti. Paitsi kyseenalaisen ja ruman tavan, kateuden kerrotaan olevan luetteloituna myös yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä. Jos verokikkailun ja -kiertelyn vastustajia väitetään kateellisiksi, kovin myötätuntoinen ei ole nimitys kyseisten toimien harrastajistakaan. Heitä kun varsin yksiselitteisesti kutsutaan ahneiksi oman edun tavoittelijoiksi, jotka vastuutaan pakoillen ovat valmiita käyttämään yhteiskunnan verorahoilla tarjoamia palveluita, mutta jättävät niiden kustantamisen muiden tehtäväksi. Jotain yhteistäkin näistä veronkiertäjistä ja heidän vastustajista löytyy. Jos kateutta on…
-
Yleistä tietoa
Yleistiedosta vai pitäisikö puhua yleissivistyksestä, tuntuu tulleen enemmän tai vähemmän katoavaa kansanperinnettä. Kun kuuluu ikäluokkiin, joka yleistiedon ylläpitämisen ja joskus jopa lisäämisen muotona käyttää pääasiassa lukemista ja television katselua, myös sellaisen tv-ohjelman kun “Haluatko miljonääriksi” paluu ohjelmistoon on tullut huomioiduksi – ja jopa seuratuksi. Myönnän toki auliisti aukot omassa yleistiedon tasossani. Päinvastoin, kun moni kyseiseen kisaan osallistuva kilpailija, itse en olisi viime viikkoina osannut vastata yhteenkään kysymykseen, joka on koskenut tavalla tai toisella nykymusiikkia ja sen esittäjiä. Jotkut tietokonepeleihin liittyvät kysymykset ovat olleet myös täysin tietämykseni ulkopuolella. Toisaalta en osaa sanoa, missä kyseisiin aihepiireihin liittyvillä tiedolla olisi käytännössä edes käyttöä. Olen kuullut väitettävän, että nykyisin ei kannata mitään edes painaa…
-
Ilmoitus, joka ei yllättänyt
Suomalaisilla oppositiopuolueiden puheenjohtajilla tuntui tuossa pääsiäisen tietämissä olevan kovasti tiedotettavaa. RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund kertoi – ilmeisesti monen yllätykseksi – jättävänsä puolueensa puheenjohtajan tehtävät ensi kesän puoluekokouksessa ja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne puolestaan ilmoitti, että demarit eivät lähde samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa niin kauan, kun Alexander Stubb on kokoomuksen puheenjohtaja. Jos edellinen tieto jotkut tahot yllättikin, jälkimmäinen ilmoitus ei ollut varsinaisesti mikään uutinen edes, vaan jotain tuon kaltaista saattoi jopa olla odotettavissa. Sen verran Stubbin patamustan porvarikäden jälki näkyi hänen lyhyeksi jääneellä pääministerikaudellaan, mutta ennen kaikkea nykyhallituksen edesottamuksissa, että tuskin kukaan itseään kunnioittava demari jakaa kyseisen herran ajatuksia senkään vertaa, että pitäisi hallitusvastuun jakamista hänen kanssaan varteenotettavana vaihtoehtona. Aivan toinen…
-
Mitta täyttyi
RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund ilmoitti Helsingin Sanomien haastattelussa luopuvansa puolueensa puheenjohtajan tehtävistä ensi kesän puoluekokouksessa. Ongelmat Suomen hallituspolitiikassa, joista Haglund puhuu, eivät ole kenellekään uusia. Kaikki, jotka hiemankaan ovat seuranneet mitä tasavallassa tapahtuu, voivat Haglundin mainitsemista syistä olla yhtä mieltä hänen kanssaan, jos kohta todennäköisesti – ainakin osin – eri lähtökohdista. Ehkä pienenä, mutta mielenkiintoisena yksityiskohtana Haglundin ilmoitukseen liittyy Euroopan investointipankin pääjohtajan Jan Vapaavuoren lausunto, jonka mukaan hän on “kovin samaa mieltä” Haglundin kanssa. Yksi ehkä keskeisimpiä Carl Haglundin mitan täyttymisen aiheuttaneita syitä on, että hän kertoo menettäneensä uskonsa järkevän politiikan tekemiseen Suomessa. Haglund ei takuuvarmasti ole ainoa uskonsa menettänyt. Kohtalotovereita löytynee pilvin pimein niin politiikan tekemisen sisäpiiristä, kuin sen…
-
Kesäaikaan
Mikäli muisti toimii, niin elettiin vuotta 1981, kun Suomessa alettiin siirtelemään kelloja niin keväisin, kuin syksyisinkin. Tein noina vuosina syntymäkotikaupungissani portsarinhommia oto. paikallisissa ravintoloissa ja kun maaliskuun viimeisenä sunnuntaina avasin kapakan oven normaalisti klo 9.00, kesti tunnin, ennen kun ensimmäiset asiakkaat alkoivat vähitellen hiipiä ensimmäisille aamukaljoilleen. Vastaava tilanne oli syksyllä lokakuun viimeisenä sunnuntaina, kun asiakkaat olivat jo tuntia etuajassa roikkumassa kapakan oven kahvassa vaatimassa sisäänpääsyä. Paljon on käyty keskustelua siitä, mitä järkeä koko kellon siirtelyssä on. Henkilökohtaisesti asia ei tämän kirjoittajaa häiritse, enkä niin ollen ole vatimassa siirtelyn lopettamista. 35 vuoden aikana kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaan kellojen siirtämiseen on ilmeisesti jo tottunut siinä määrin, että sitä ei ainakaan minkäänlaisena rasituksena…
-
Selkosuomea
Kun tässä jokunen kuukausi sitten törmäsin ensi kerran televisio-ohjelmaan, jonka nimi oli “Uutiset selkosuomeksi” myönnän, että ilmiö vaikutti hieman liioitellulta tai vähintäänkin tarkoitushakuiselta. Oli ensivaikutelma sitten oikea tai ei, olen seurannut arki-iltapäivisin esitettyjä uutisia varsin usein. Selkosuomi on – kuten uutisten yhteydessä aina kerrotaan – tarkoitettu suomenkielen opiskelijoille ja sellaisille, joilla muuten on hankaluuksia seurata normaalia suomen kieltä. Selkosuomenkielisissä uutisissa uutistenlukijat puhuvat rauhallisesti ja artikuloivat sanat selvästi, huomioivat ääntämisessään tekstissä olevien, mahdollisten välimerkkien olemassaolon ja kun luetut uutiset ovat vielä tekstitetyt, on lopputulos – ainakin tämän kirjoittajan mielestä – varsin onnistunut. Vaikkei itselläni niin kutsuttujen “normaalien” uutistenkaan yhteydessä ole ilmennyt kuullun ymmärtämisessä isompia ongelma, on myönnettävä, että uutisia selkosuomeksi katsoo…
-
Suulla suuremmalla
Kukaan ei kiellä suuria ajattelemasta, mutta kun puheet ovat suurempia kuin suu, voisi olettaa ja odottaakin, että jonkinlaista vastinetta puheille olisi vähitellen jo näkyvissä. Kun nykyinen pääministeri rakenteli kolmen ässän hallitustaan ja kirjoitteli hallitukselleen ohjelmaa, paljon oli asioita agendalla, joita oli tarkoitus korjailla ja hoitaa kuntoon. Sinne hallitusohjelman syövereihin ne näyttävät jääneenkin – korjauskohteet ja -keinot. Sillä kovin paljon konkreettista näyttöä hallituksella ei saavutustensa ja aikaansaannostensa esittelemiseksi ole. Puheita, selityksiä, pelotteluita ja uhkailuja on toki riittänyt pääministeriltä ja myös muilta ministereiltä, mutta ne tuskin ovat kovin vakuuttava osoitus hallituksen toimintakyvystä. Tai no! Onhan hallitukselta tullut ihan selväsanaisia aloitteita ja esityksiä tehtävistä leikkauksista. Luettelematta tässä yhteydessä kovin yksityiskohtaisesti leikkauskohteita totean, että…
-
Aina vaan Sote
Tasavallan hallituksen kaikista yrityksistä ja muista edesottamuksista huolimatta, sitä keskiverto kansalainen jaksaa olettaa, että jotain muutakin järkevää hallituksen toimien seurauksena syntyisi, kuin pelkkiä selityksiä. Kun pääministeri Sipilä tässä taannoin eli syksyllä sai hallituksen muut jäsenet – eli käytännössä herrat Stubb ja Soini – peloteltua uhkauksellaan kävellä tasavallan presidentin luo, hyväksymään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen varjolla keskustan hellimän aluehallintouudistuksen, sitä keskiverto kansalainen oletti, että nyt alkaa tapahtua jotain sote-rintamalla myös käytännön tasolla. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Viime viikonvaihteessa Helsingin Sanomien julkaiseman uutisen mukaan näyttäisi vahvasti siltä, että sote-uudistus olisi jälleen kerran menossa perusratkaisuiltaan uusiksi. Aiheen tiimoilta HS uutisoi, että Suomeen oltaisiin rakentamassa valtion ja maakuntien väliin viisi niin kutsuttua yhteistyöaluetta.…
-
Laatusanoja ja vähän muutakin
Tasavallan hallituksen kansalaisilleen tarjoamat vaihtoehdot ja mahdollisuudet näihin niin kutsuttuihin lamatalkoisiin ovat soinimaisin sanakääntein ilmaistuna olleet ruton ja koleran välillä valitsemista. Eli varsin rajallisesti on alternatiiveja ja valinnan varaa ollut. Entä minkälaisina kansalaiset näkevät hallituksen omat toimet? Ensimmäisenä tulee mieleen sote-sekoilut sen eri vaiheissa ja kymmenen kuukautta kestänyt vääntö yhteiskuntasopimuksesta. Todeta täytyy, että myönteisyys on ollut kaukana ja kovin superlatiivi-sävytteisiltä eivät niiden tiimoilta annetut lausunnot edes hallituksen omien rivien taholta ole kuulostaneet, vaikka vaihtoehtoja on toki ollut enemmän kuin nuo mainitut kolera ja rutto, jotka hallituksen tarjoamina pelastajina ovat tulleet tutuiksi. Vai miltä kuulostavat hallituksen toimien arvioinnit mainituista aihealueista: Farssi, vitsi, sutta ja sekundaa, huvinäytelmä. sotku ja sekoilu. Siinä vain…
-
Väärin toivottu
Tämän kirjoittaja päätti viime perjantain mielipidekirjoituksensa toivomukseen, että olisin siinä väärässä, kun ennakoin hallitusherrojen riemua työmarkkinajärjestöjen aikaansaamasta yhteiskuntasopimuksesta ennenaikaiseksi. Se tieto, mikä tätä kirjoitettaessa on vallalla tarkoittaisi, että juuri niin on käymässä ja kolmen hallituspuolueen edustajien keskinäiset nyrkintakomiset taisivat olla juuri sitä, mitä niiden on epäiltykin olleen eli herrat onnittelivat toisiaan siitä, kun köyhää kansaa saatiin jälleen kerran kyykytettyä. Kokoomuksen piirissä lienee toivottu, että minkäänlaista sopimusta työmarkkinajärjestöjen kesken ei olisi syntynyt ja ne paljon parjatut pakkolait olisi saatu voimaan. Lauantain Ylen Ykkösaamun haastattelussa pääministeri Sipilä kuitenkin varsin selväsanaisesti ilmoitti, että ellei SAK liittoineen hyväksy neuvoteltua sopimusta se ei tarkoita, että hallitus kaivaisi pakkolait jälleen agendalle, vaan silloin on käytettävä joitain…