Kun edellisessä kolumnissani otin jonkin verran kantaa Kepun sote-uudistuksen varjolla ajamaan maakunnalliseen itsehallintomalliin eli kepulaisittain niin kutsuttuun maakuntamalliin, huomasin, että jotain saattoi jäädä vielä sanomatta. Siinä ei siis varsinaisesti ole mitään uutta, että Kepulla lienee tarkoitus tehdä tuosta kyseisestä maakuntien hallintomallista merkitykseltään jopa kuntasektoria huomionarvoisemman tekijän, eikä sekään varsinaisesti yllätä, että asiaa pyritään ajamaan niin kutsutusti sammutetuin lyhdyin ketunhännät kainalossa vilkkuen. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, sote-uudistuksesta on meneillään vielä keskeneräisenä lausuntokierros, mutta huhuja liikkuu jo, että nimenomaan keskustavetoisissa maakunnissa ollaan sitä mieltä, että koko sote-uudistuksella ja sen onnistumisella ei olisi mitään, tai ei ainakaan kovin suurta merkitystä. Pääasian väitetään olevan, että maakunnallinen itsehallintoalue pääsisi päättämään tulojen ja menojen rakenteesta itsenäisesti.…

Maakunnista ja niiden mahdista on vuosien tai paremminkin vuosikymmenten sitkeän odotuksen jälkeen tulossa Kepun toiveiden täyttymys. Sen ikiaikainen unelma maakuntien Suomesta on toteutumassa. Pitkään jatkunut Sote- sekoilu antoi pääministeripuolueelle kortit kouraan toteuttaa tuota maakuntahaavettaan. Kun hallituskumppaniksi sattui vielä kokoomus, jolle vihjekin tilaisuudesta yksityistää yhteiskunnan tarjoamia palveluja, on kuin starttipistoolin laukaus pikajuoksijalle eli mahdollisuutta ei sillä suunnalla haluttu menettää ja Kepu sai pään auki maakuntamallinsa toteuttamiselle. On väitetty, että Suomi on yksi niistä harvoista Euroopan maista jolta puuttuu niin kutsuttu väliportaan hallinto eli ne surullisen kuuluisat hallintohimmelit paikallisten toimijoiden ja valtion hallinnon väliltä. Puuttuvathan ne tietenkin, kun läänijärjestelmä joitain vuosia sitten purettiin ja tilalle rakennettiin Ely-keskuksia ja aluehallinto-virastoja ja mitä kaikkia…

Eri yhteyksissä on väitetty, että ristiriitojen ilmetessä, vastakkainasettelu on se, jota olisi viimeiseen asti vältettävä ja ongelmat olisi ratkottava neuvottelemalla, sovittelemalla ja avoimella asenteella. Ehkä näin, se saattaa kuulostaa jopa hyviltä neuvoilta, mutta jos lähtökohdat ovat sellaiset, että luottamus puuttuu ja käsitykset pelisäännöistä ovat täysin erilaiset, niin yritä nyt siinä neuvotella ja unohtaa kaikenlainen vastakkainasettelu. Ajatus lähti liikkeelle siitä, kun silmään sattui viikonlopun aikana uutisoitu SAK:laisten luottamusmiesten tapaaminen, jossa varsin arvovaltaiselta taholta esitettiin tasavallan hallitusta kohtaan varsin kolkkoa arvostelua ja palstanpitäjän mieleen tuli oitis ajatus siitä, että riittävätkö eväät viidennen neuvottelukierroksen toteuttamiseksi ja Juha Sipilän lempilapsen, yhteiskuntasopimuksen realisoimiseksi. Tämän kirjoittaja on kohtalaisen samaa mieltä Metalliliiton puheenjohtajan Riku Aallon kanssa siitä,…

Onko kysymyksessä viimeinen taisto eli sanooko vasta viides kerta totuuden? Saadaanko tasavallassa hallituksen ajamien pakkolakien tilalle vielä neuvoteltua yhteiskuntasopimuksen nimellä tunnettu työmarkkinaratkaisu? Nähtäväksi jää. Näin ulkopuolisesta tarkkailijasta näyttäisi siltä, että EK on johtajansa Jyri Häkämiehen ulostulolla ottamassa lusikkaa niin kutsutusti kauniiseen käteen. Onko niin? Myös sen tulemme näkemään lähiaikoina. Sillä EK:n vaatimusten vuoksi – ymmärtääkseni – edellinen vääntö sopimuksesta kaatui. Syystä, että Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto (AKT) ilmoitti jäävänsä sopimuksen ulkopuolelle, vaikka mitään sopimusta ei vielä edes ollut. Joka siis tarkoitti, että EK olisi vaatinut AKT:tä ostamaan sian säkissä eli sitoutumaan etukäteen sopimukseen, jonka sisältö oli täysin auki. No, nyt paluu viidennen kerran neuvottelupöytään näyttäisi toteutuvan ja nimenomaan EK:n ja…

Odotellessa ajan sanotaan käyvän pitkäksi. Pitänee useimmiten paikkansa. Nyt, kun kansakunnan kaapin päällä arvon edustajamme ovat joululomailleet. Tai siis – virallisesti – pitäneet istuntotaukoa jo sen verran pitkään, että tavallinen palkanansaitsija, jonka vuosilomalain mukaan ansaittujen loma-aikojen pituudet ovat lähitulevaisuudessa näiden edustajiemme peukalon alla, alkaa odottaa, että koska mainitut edustajat suvaitsevat lomiltaan palata edustamaan sitä kansaa, joka valtakirjan näille joululomailijoille on antanut. No, eihän siellä kansakunnan kaapin päällä hääriviä, hallituksen pakkolakien vaikutukset ja velvoitteet tule koskettamaan. Heidän loma-aikansa – anteeksi istuntotaukonsa – tulevat pysymään jatkossakin vähintään samanmittaisina niin kesällä, jouluna, kuin keväisin ja syksyisin. Ne kun tulevat kansanedustajille kuin Manulle se kuuluisa illallinen, eikä niitä tarvitse ansaita samalla tavalla ansaita, kuten…

Omien puheidensa mukaan, tasavallan hallitus pyrkii Juha Sipilän ja parin muun ässä-koplan jäsenen johtamana työelämän uudistuksiin ja muiden muassa niin kutsutun paikallisen sopimisen myötävaikutuksella mahdollisuuksiin uusien työpaikkojen luomiseen ja edelleen sitä kautta maan nostamiseen kurimuksen syövereistä. Tavoitteet ja etenkin puheet ovat kauniita tai ainakin kuulostavat kauniilta ja niihin tietenkin saa uskoa kuka haluaa. En ole perehtynyt kaikkiin syy ja seuraus-suhteisiin, enkä muihin yritystoiminnan lainalaisuuksiin, vaikka omakohtaista yrittäjäkokemustakin löytyy. Uskon kuitenkin vakaasti, että myös yritystoiminnassa oma suu on aina lähempänä kuin pussin suu. Hintakilpailukyvyn parantumisen myötä voinee kuitenkin perustellusti olettaa, että yrityksen kannattavuus sen myötä paranee. Varmaan se myös – niiden keskuudessa, jotka asiaan haluavat uskoa – voi luoda toiveita uusista…