On joskus väitetty, että koirat eivät välttämättä tiedä olevansa koiria, vaan samaistuvat isäntiinsä. Hieman nahjusmainen koiranomistaja saattaa laiskuuttaan jättää lauman johtajan tehtävät kesannolle ja koirahan ei laumaeläimenä jätä tilaisuutta käyttämättä, vaan ryhtyy laumanjohtajaksi, kun tehtävä on tyrkyllä. Johtuuko sitten siitä, että laumanjohtaja samaistuu laumaansa vai lauma johtajaansa, mene ja tiedä, mutta totta on, että vanhemmat koirat usein alkavat muistuttaa isäntäänsä tai sitten päinvastoin. Ilman sen perusteellisempaa tietämystä olettaisin, että koirat ymmärtävät toisiaan siitä huolimatta, että kiinalaiset koirat sanovat ”wang wang”, albanialaiset koirat ”ham ham”, kreikkalaiset ”gav gav” ja slovenialaiset ”hov hov”. Islannissa koirat sanovat ”voff”, Indonesiassa ”gong gong” ja Italiassa ”bau bau”. Nämä ovat tietenkin ihmisten tulkintoja koirien kielestä ja…

Tämän kirjoittajalla oli aikoinaan tapana pyrkiä kirjaamaan ylös varteenotettavia, nasevia tai jopa suoraan p-stä kotoisin olevia kannanottoja, näkemyksiä tai kommentteja, jos vain jonkinlaista kynänpätkää ja lehdenreunaa tai muuta kirjoitusalustaa oli käden ulottuvilla. Syy, miksi myöhemmin lähes kokonaan lopetin, moisen ylöskirjaamisen oli se, että en tahtonut saada omasta käsialastani aina jälkeenpäin selvää ja moni hyvä ja naseva juttu jäi myöhemmin avautumatta. Aina tähän aikaan vuodesta, kun Piruparan toimenkuvassa korostuu ja alkaa muutenkin olla havaittavissa avustavan joulusiivoojan rooli, sattui tässä viime viikonlopun aikana, että jonkin kaapin, jostain hyllynnurkasta sattui käteen siivottavaksi nippu vanhoja taskukalentereita. Plarailin niitä läpi, sen kummemmin muistiinpanoja lukematta, kun silmään sattui mustalla tussilla kirjoitettu – ilmeisesti oma kommenttini: ”Hellanduudelis…

Aina kun puhutaan määritelmästä suuri, on yleensä oltava jokin vertailukohde. Toisin sanoen, ensin oltava pieni, johon verrattuna jokin vasta voi olla suuri. Ajatellaan vaikkapa strutsin munaa, joka on suurin yksittäinen luonnossa tavattava solu. Silmää räpäyttämättä valtaosa ihmisistä lienee sitä mieltä, että kysymyksessä on valtavan kokoinen muna. Piruparkaa ei taidettaisi pitää kovin viisaana, jos naama vakavana inttäisin, että strutsin muna on itse asiassa maailman pienin muna. Näin kuitenkin voidaan väittää vastauksena esitettyyn kysymykseen: Mikä lintu munii kokoonsa nähden pienimmän munan? Vaikka Strutsin muna vastaa 24 kananmunaa ja sen keittäminen löysäksi kestää 45 minuuttia, sen paino kuitenkin on vähemmän kuin 1,5 prosenttia emonsa painosta. Tulkoon vertailun vuoksi vielä kerrotuksi, että Suomen toiseksi…

Tapoihini ei ole kuulunut kilpailla näissä oman osioni kolumneissa erilaisten vitsinvääntäjien kanssa. Asian “vakavuuden” vuoksi teen kuitenkin poikkeuksen, koska vitsi kuuluu olennaisena osana tämänkertaiseen teemaan. Siirtykäämme ajassa taaksepäin ensin tuonne 1980-luvun alkupuoliskolle, jolloin silloisen Neuvostoliiton silloinen päämies Leonid Brežnev oli kuollut. Monien muiden, Brežneviin liittyvien tarinoiden ohella, kuulin tuolloin jutun, jota itsekin olen myöhemmin kertonut lukemattomia kertoja. Sen aikaisesta näkökulmasta, tulevaisuuteen liittyvä kertomus kuului seuraavasti: Jossain pilven reunalla, taivaallisessa kuningaskunnassa, herrat Brežnev ja yhdysvaltalainen kollegansa John F. Kennedy tapasivat toisensa. Vietettyään vuosia täydellisessä uutispimennossa, he päättivät pyytää pyhäksi kutsutulta Pietarilta lupaa päästä maahan katsomaan, kuinka maailma makaa. Sanomattakin lienee selvää, ettei Pietari siihen suostunut. Herrat olivat kuitenkin sitkeitä ja pyysivät…

Sanalle kallis löytyy hieman eri tavalla ymmärrettäviä synonyymejä ainakin kahdessa kategoriassa. Kalliilla voidaan tarkoittaa rakasta, armasta, suuriarvoista etc. Toisaalta sanalle kallis löytyy tarkoitusta sellaisissa merkityksissä kuten arvokas, hintava, rahakas ja tyyris. Osa meistä suomalaisista mieltää itäisen naapurimme nimenomaan tuohon ensin mainittuun kategoriaan kuuluvana. Suuri venäjänmaa näyttäytyy heidän näkökulmasta rakkaana ystävänä ja naapurina, jonka arvostelu ja kritisointi on vähintään kyseenalaista – ellei peräti pyhäinhäväistys. Tähän mennessä, ei Piruparan sanavarastoon ole kuulunut sana kallis, silloin, kun keskustelussa on esiintynyt sana Venäjä. Vielä vähemmän kallis-sanalle on ollut käyttöä Neuvostoliitosta puhuttaessa. Mieli on kuitenkin muuttunut. Muutos liittyy muutama päivä sitten silmään sattuneeseen uutiseen, missä kerrottiin kuinka kalliiksi käyvät hyvät suhteet naapurimaan kanssa. Maa, joka…

Maailmalla liikkuu totuudeksi väitettyjä tarinoita pilvin pimein. Piruparka uhrasi suuren osan juhannuksestaan kirjaan nimeltä ”Tietoa kaikkitietäville”. Nykyihmisellä on taipumus olettaa, ellei nyt tietävänsä kaikkea, niin ainakin pystyvänsä hankkimaan lähes kaiken ihmiskunnan käytössä olevan tiedon ainoastaan hiirenpainalluksella. Varmasti moni asia selviää, mutta aina jää kysymyksiä vaille vastauksia. Voidaan tietenkin kysyä, mitä hyötyä on tietää, kuinka monta krookusta tarvitaan kiloon sahramia? Tai mikä saa samppanjan poreilemaan? Eri mieltä voidaan olla, onko tieto siitä, kuinka monta lunta tarkoittavaa sanaa on eskimoilla tai kuka keksi kumisaappaat, tarpeellinen. Oli nyt niin tai näin, monta mielenkiintoista tietoa ja erilaista totuutta juhannus kuitenkin toi tullessaan. Tässä vain yksi esimerkki: Urheilua seuraavat tietävät että maraton-juoksun pituus on 42…

Kovin usein, en tällä palstalla ole lähtenyt puntaroimaan eri televisio-ohjelmia. Joskus joku ohjelma kuitenkin antaa siihen aihetta. Olen muutaman kerran katsonut Tapio Suomisen juontamaa ohjelmaa ”Kuudes aisti”. Nimi ei välttämättä ole paras mahdollinen ja äkkiä saattaisikin olettaa, että ohjelman aihepiiri liikkuisi jossain henkimaailman asioissa tai muun rajatiedon tuntumassa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan viihteen varjolla kartoitetaan sitä, mitä mieltä itse olemme ja sitä peilataan siihen, kuulummeko tietoinemme, luuloinemme tai olettamuksinemme suomalaiseen enemmistöön vai vähemmistöön. Kun tuhannelta suomalaiselta kysyttiin, ”Onko työpaikallasi joku sinua tyhmempi?” 79 prosenttia vastasi, myöntävästi. Vastaus yllättää ainoastaan siinä, että 21 prosenttia olettaa olevansa työpaikkansa tyhmin tai kuuluvansa ainakin tyhmimpien joukkoon. Vaikka ohjelmassa esitetään myös puhtaasti mutu-tuntumaan perustuvia…

Tässä jokin aika sitten uutisoitiin, että Telluksellamme elävä eläinkunta – johon me ihmisetkin, mitä suurimmassa määrin toki kuulumme – antaa omista ruoansulatustoiminnoistaan lähtöisin olevilla metaanikaasupäästöillään, huomattavaa tukea ilmaston lämpenemiselle. Jostain luin tai kuulin myös sen että ihmisen osalta nuo kaasupäästöt olisivat kolmen litran luokkaa vuorokaudessa. Yli kuusi miljardia ihmistä ja moninkertainen määrä muita eläinkunnan edustajia muodostavat siis varsin mittavan ja kaiken aikaa jatkuvan, kasvihuonekaasujen tuotantoprosessin, jotka päästöt ovat vailla minkäänlaista suodatusta. Oli miten oli. Jokseenkin huvittuneena tässä joutuu seuraamaan, kuinka nuo lähiympäristössään aiemmin, lähinnä hilpeyttä herättäneet tai korkeintaan nenän nyrpistämistä tai närkästystä nostattaneet kaasupäästöt, ovat saamassa globaalia merkitystä ihmiskunnan tulevaisuuden ratkaisuhetkillä, kun ilmastomuutosta pyritään kaikin tavoin saamaan aisoihin. Ihan oma…

Uutiset ovat uutisia aina oman aikansa ja sitten tulee uusia uutisia ja niiden jälkeen taas uusia. Aika ajoin vanhat aiheet pulpahtavat esiin ja ovat jälleen uutisia. Seksuaalinen häirintä tällaisena, ihmisiä aina kiinnostavana uusiouutisena putkahtaa esiin säännöllisin väliajoin, erityisesti silloin, kun sellaisessa tavalla tai toisella on mukana joku julkisyhteisö tai julkisuuden henkilö. Joitain vuosia sitten tapetilla oli valtion peliyhtiö Veikkaus, kirkon piirissä on seksuaalista häirintää väitetty esiintyvän erityisen runsaasti ja nyt on vuorossa eduskunta. Muitakin on ollut. Sanomattakin on selvää, että kenenkään ei tarvitse alistua seksuaalisen häirinnän kohteeksi eikä sellaista sietää. Ongelma on se, mikä mielletään ja koetaan seksuaaliseksi häirinnäksi. Erilaisia kynnyskorkeuksia ja sietorajoja lienee paljon. Jo pelkän hymyn, joku saattaa…

Viime aikojen keskustelu niin sanotun geenimuunnellun rehun käytöstä suomalaisessa eläinruokinnassa on saanut lähes elämää suuremmat mittasuhteet. Mieleen tulee, että moni tasavaltamme kansalaisista on ripustanut aivoiksi kutsutun ruumiinosansa kiltisti narikkaan. Sen verran oudoin ja omituisin argumentein ihmiset ovat kannanottojaan ilmaisseet. Olen ymmärtänyt, että sana geeni on se peikko, joka assosioi ihmisten mielet aivan johonkin muuhun asiayhteyteen, kuin sato-odotusten paranemiseen, elintarvikkeiden tuotekehittelyyn tai tuotantokustannusten alenemiseen. Niin kasveja kuin eläimiäkin on jalostettu maailman sivu. Tämän kirjoittajalta ei riitä ymmärrystä, miksi geenimuunneltu soija tai muu vastaava tuote olisi kasvinjalostustoiminnan tuloksena mitenkään kummallisempi kuin joku toinen jaloste. Esimerkkinä voitaisiin ottaa vaikkapa peruna. Siitä on luonto – ihmisen omien jalostustoimien ohella – geenimuunnellut aikakausien kuluessa kymmeniä,…