-
Maakuntien mahti
Maakunnista ja niiden mahdista on vuosien tai paremminkin vuosikymmenten sitkeän odotuksen jälkeen tulossa Kepun toiveiden täyttymys. Sen ikiaikainen unelma maakuntien Suomesta on toteutumassa. Pitkään jatkunut Sote- sekoilu antoi pääministeripuolueelle kortit kouraan toteuttaa tuota maakuntahaavettaan. Kun hallituskumppaniksi sattui vielä kokoomus, jolle vihjekin tilaisuudesta yksityistää yhteiskunnan tarjoamia palveluja, on kuin starttipistoolin laukaus pikajuoksijalle eli mahdollisuutta ei sillä suunnalla haluttu menettää ja Kepu sai pään auki maakuntamallinsa toteuttamiselle. On väitetty, että Suomi on yksi niistä harvoista Euroopan maista jolta puuttuu niin kutsuttu väliportaan hallinto eli ne surullisen kuuluisat hallintohimmelit paikallisten toimijoiden ja valtion hallinnon väliltä. Puuttuvathan ne tietenkin, kun läänijärjestelmä joitain vuosia sitten purettiin ja tilalle rakennettiin Ely-keskuksia ja aluehallinto-virastoja ja mitä kaikkia…
-
Sen lauluja laulat
Eri yhteyksissä on väitetty, että ristiriitojen ilmetessä, vastakkainasettelu on se, jota olisi viimeiseen asti vältettävä ja ongelmat olisi ratkottava neuvottelemalla, sovittelemalla ja avoimella asenteella. Ehkä näin, se saattaa kuulostaa jopa hyviltä neuvoilta, mutta jos lähtökohdat ovat sellaiset, että luottamus puuttuu ja käsitykset pelisäännöistä ovat täysin erilaiset, niin yritä nyt siinä neuvotella ja unohtaa kaikenlainen vastakkainasettelu. Ajatus lähti liikkeelle siitä, kun silmään sattui viikonlopun aikana uutisoitu SAK:laisten luottamusmiesten tapaaminen, jossa varsin arvovaltaiselta taholta esitettiin tasavallan hallitusta kohtaan varsin kolkkoa arvostelua ja palstanpitäjän mieleen tuli oitis ajatus siitä, että riittävätkö eväät viidennen neuvottelukierroksen toteuttamiseksi ja Juha Sipilän lempilapsen, yhteiskuntasopimuksen realisoimiseksi. Tämän kirjoittaja on kohtalaisen samaa mieltä Metalliliiton puheenjohtajan Riku Aallon kanssa siitä,…
-
“Viimeinen taisto”?
Onko kysymyksessä viimeinen taisto eli sanooko vasta viides kerta totuuden? Saadaanko tasavallassa hallituksen ajamien pakkolakien tilalle vielä neuvoteltua yhteiskuntasopimuksen nimellä tunnettu työmarkkinaratkaisu? Nähtäväksi jää. Näin ulkopuolisesta tarkkailijasta näyttäisi siltä, että EK on johtajansa Jyri Häkämiehen ulostulolla ottamassa lusikkaa niin kutsutusti kauniiseen käteen. Onko niin? Myös sen tulemme näkemään lähiaikoina. Sillä EK:n vaatimusten vuoksi – ymmärtääkseni – edellinen vääntö sopimuksesta kaatui. Syystä, että Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto (AKT) ilmoitti jäävänsä sopimuksen ulkopuolelle, vaikka mitään sopimusta ei vielä edes ollut. Joka siis tarkoitti, että EK olisi vaatinut AKT:tä ostamaan sian säkissä eli sitoutumaan etukäteen sopimukseen, jonka sisältö oli täysin auki. No, nyt paluu viidennen kerran neuvottelupöytään näyttäisi toteutuvan ja nimenomaan EK:n ja…
-
Odottavan aika
Odotellessa ajan sanotaan käyvän pitkäksi. Pitänee useimmiten paikkansa. Nyt, kun kansakunnan kaapin päällä arvon edustajamme ovat joululomailleet. Tai siis – virallisesti – pitäneet istuntotaukoa jo sen verran pitkään, että tavallinen palkanansaitsija, jonka vuosilomalain mukaan ansaittujen loma-aikojen pituudet ovat lähitulevaisuudessa näiden edustajiemme peukalon alla, alkaa odottaa, että koska mainitut edustajat suvaitsevat lomiltaan palata edustamaan sitä kansaa, joka valtakirjan näille joululomailijoille on antanut. No, eihän siellä kansakunnan kaapin päällä hääriviä, hallituksen pakkolakien vaikutukset ja velvoitteet tule koskettamaan. Heidän loma-aikansa – anteeksi istuntotaukonsa – tulevat pysymään jatkossakin vähintään samanmittaisina niin kesällä, jouluna, kuin keväisin ja syksyisin. Ne kun tulevat kansanedustajille kuin Manulle se kuuluisa illallinen, eikä niitä tarvitse ansaita samalla tavalla ansaita, kuten…
-
Oma suu vai pussin suu?
Omien puheidensa mukaan, tasavallan hallitus pyrkii Juha Sipilän ja parin muun ässä-koplan jäsenen johtamana työelämän uudistuksiin ja muiden muassa niin kutsutun paikallisen sopimisen myötävaikutuksella mahdollisuuksiin uusien työpaikkojen luomiseen ja edelleen sitä kautta maan nostamiseen kurimuksen syövereistä. Tavoitteet ja etenkin puheet ovat kauniita tai ainakin kuulostavat kauniilta ja niihin tietenkin saa uskoa kuka haluaa. En ole perehtynyt kaikkiin syy ja seuraus-suhteisiin, enkä muihin yritystoiminnan lainalaisuuksiin, vaikka omakohtaista yrittäjäkokemustakin löytyy. Uskon kuitenkin vakaasti, että myös yritystoiminnassa oma suu on aina lähempänä kuin pussin suu. Hintakilpailukyvyn parantumisen myötä voinee kuitenkin perustellusti olettaa, että yrityksen kannattavuus sen myötä paranee. Varmaan se myös – niiden keskuudessa, jotka asiaan haluavat uskoa – voi luoda toiveita uusista…
-
Marionetti vai ei!
On väitetty, eikä ilman perusteita, että kolmen ässän kopla, joka johtaa maan hallitusta, on toimissaan hyvinkin lojaali, etten sanoisi jopa nöyristelevän uskollinen tasavallan työnantajatahojen ja finanssipiirien tavoitteille, joiden taholta esitettynä pelkät toiveet kuulemma riittävät toteuttamissuunnitelmien ja ehkä esitystenkin rakentelemiseen. “Ei sovi eppäillä”, jos – kuten on kerrottu – kyseisten tahojen kynänjälki näkyy jopa eduskunnalle annetuissa lakiesityksissä täysin samanlaisina ja muuttamattomina, jopa kirjoitusvirheineen, kuin ne ovat olleet työnantaja- ja finanssitahoja edustavien lobbareiden papereissa. Oli miten oli? Viime viikolla valtiovarainministerin ja kokoomuksen puheenjohtajan Alexander Stubbin uutisoitiin julistaneen jossain kokoomusta lähellä olevassa tilaisuudessa. että ainakaan kokoomus ei ole minkään etujärjestön marionetti (sätkynukke). Julistaa voi tietenkin mitä haluaa. Mutta, kuten edellä totesin, jopa joihinkin…
-
Köyhän kyykytys jatkuu
Olen kirjoitellut näitä näkemyksiäni ja mielipiteitäni julki vuodesta 2001 eli siitä kun aloitin, aikaa on kulunut yli 14 vuotta. Lukumääräisesti tekstejä on Loviisan Sanomissa ilmestynyt lähes 1400. Vanha sanonta kuuluu, että “Luulo ei ole tiedon väärti” ja myönnettävä Piruparankin on, että olettamus siitä, kuinka Matti Vanhanen hallituksineen, sekä henkilökohtaisine edesottamuksineen olisi ollut – ainakin määrällisesti – palstanpitäjän aihepiirien kannalta parhainta antia, oli väärä. Olin näet kutakuinkin varma, että kukaan ei kykene Vanhasen kaltaiseen jutunjuuren tehtailuun. Matti Vanhasen jälkeen tasavaltaa ovat pääministerinä luotsanneet Jyrki Katainen ja pätkätyöläisinä sekä Mari Kiviniemi, että Alexander Stubb ja tietenkin nykyinen pääministeri Juha Sipilä. Pätkätyöläiset eivät kovin paljon aiheuttaneet tämän kirjoittajalle sydämentykytystä, vaikka herra Stubb kovasti…
-
Muunneltua totuutta vai puhdasta potaskaa?
On väitetty kuuluvan hyviin tapoihin, että poliitikkoja ei epäillä tai ainakaan syytetä valehtelusta. Kutsutaanpa poliitikkojen avonaisesta suusta virtaavaa sanatulvaa miksi tahansa, sen verran asian sivusta se usein liippaa, että kyseiselle toiminnalle on kehitetty ihan oma ilmaisunsa. Eli, jos valehteluksi epäilyt ovat huonoa ja epäkorrektia käytöstä, muunnellun totuuden puhumisen on sanottu jostain syystä olevan huomattavasti fiksumpi tapa kertoa samasta aiheesta. Kaikkein epäsuotavin paikka puhua muunneltua totuutta on tietenkin eduskunta ja etenkin se, jos sitä tekee joku istuva ministeri. Tässä maassa ministereitä on saanut lähteä pienemmistäkin syistä kun potaskan puhumisesta. Moni muistaa, kun muuan pääministeri aikoinaan (vuonna 2003) vakuutteli eduskunnan kyselytunnilla saaneensa tiettyjä asiakirjoja pyytämättä ja yllätyksenä. Ei pitkää aikaa kulunut, kun…
-
Budjetteja ja ylimielisyyttä
Viime aikoina Yle on uhrannut television lähetysaikaa varsin runsaasti eduskunnassa käydyille keskusteluille. On ollut muiden muassa välikysymyskeskusteluita ja pääministerin ilmoituksia sekä tietenkin torstaiset eduskunnan kyselytunnit. Kuluvan viikon keskiviikkona tasavallan eduskunta keskusteli opposition tekemistä budjettiesityksistä, joita varjobudjeteiksikin epävirallisesti kutsutaan. Niin mielenkiintoisia, kun kyseisten televisiolähetysten toivoisi olevankin, ainakin tämän kirjoittaja on joutunut yhä uudelleen pettymään. Eikä kaukana ole ajatus olla samaa mieltä kuin kuuluisa ruotsalainen valtiomies Axel Oxenstierna aikoinaan, kun hän lausui varsin kuuluisaksi tai peräti lentäväksi lauseeksi muodostuneet selväjärkiset sanana: “Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.” Kovin paljon muuhun käsitykseen ei eduskunnassa käytyjen keskustelujen perusteella voi päätyä. Toki eduskunnassa käytetyt puheenvuorot ovat osin retorisesti fiksusti laadittuja sisältäen joskus…
-
Untuvikkojen touhuako?
Untuvikoiksi kutsutaan tiettävästi päivän ikäisiä kananpoikia. Otsikon kysymys ei kuitenkaan tarkoita niitä, vaan kysymys viittaa ensisijaisesti kokemattomuuteen. Sain äskettäin sähköpostia usein asioista perillä olevalta taholta ja minulta kysyttiin, olenko huomannut, että lähes kaikki Juha Sipilän hallituksen ministereistä ovat “untuvikkoja”. Ymmärsin asian niin, että puhe oli nimenomaan aiemmasta ministerikokemuksen puutteesta tai sen vähyydestä. Näin äkkiä mietittynä herra Stubb ja rouva Vehviläinen taitavat olla ainoita, joiden kokemuspiiriin kuuluu aiempaa hieman pidempiaikaista ministerikokemusta. Eri pituisina pätkäministereinä ovat aiemmin toimineet Juha Rehula Vanhasen ja Kiviniemen hallituksissa sekä Petteri Orpo, Lenita Toivakka ja Sanni Grahn-Laasonen herra Sutbbin pääministeröimässä tynkähallituksessa. No, kaikillahan on aina joskus se ensimmäinen kerta, mutta kun pääministerikin on varsin kokematon ja kun…